Following

Christopher Nolan on yksi kiinnostavimpia ”uusia” elokuvaohjaajia persoonallisen, tunnistettavan tyylinsä ansiosta. Hänen toinen pitkä elokuvansa Memento on suosittu Milanosta Muurmanskiin. Mementoa seurannut Insomnia (remake norjalaisesta samannimisestä elokuvasta) jakoi mielipiteet löytäen kuitenkin sankan joukon faneja. Tämän kesän jälkeen hänet tunnistetaan viidennen Batman-elokuvan (Batman begins) ohjaajana. Millainen onkaan ollut kyseisen herran ohjausdebyytti Following?

Bill (Theobald) on työtön, itseään kirjailijaksi nimittävä nuorimies, joka seurailee ihmisiä kaduilla, missä vaan. Onnekseen (tai epäonnekseen) Bill päätyy seuraamaan Cobbia (Haw), herrasmiesmäistä murtovarasta, joka päätyy opettamaan Billille murtojen salaisuudet ja niksit. Pian Bill on valmis toimimaan yksin. Mutta kuten aina, jollakin on pussissa vääriä jauhoja ja mikään ei ole sitä miltä näyttää.

Following tehtiin ällistyttävän pienellä ($6000) budjetilla.Näyttelijät ovat tuntemattomia vaan eivät avuttomia; roolisuoritukset sopivat elokuvaan hyvin. Käsikirjoitus (Nolanin itsensä käsialaa) on varsin laadukas; puhetta on paljon ja se tempaa kyllä mukaansa.Rakeinen mustavalkokuvaus on paikoitellen tunnelmallista, mutta suurimman osan ajasta huojuva kamera vieraannuttaa katsojaa, mutta kyllä sekaan mahtuu niitä Nolanille tunnusomaisia, kauniita sommitelmiakin.

David Julyan tekee myöskin persoonallista työtä. Hänen musiikkinsa edesauttaa uniikin tunnelman luomisessa; joko hän maalailee pitkiä, rauhallisia nuotteja tai paiskoo drum ’n bass-tyylisiä rypistyksiä. Julyan on vastannut musiikista Nolanin jokaisessa elokuvassa tähän mennessä.

Muitakin yhtymäkohtia löytyy.

Niin Mementossa kuin Followingissa kerrontatapa ei ole orjallisen lineaarinen ajan suhteen, vaan etenee kahta uraa eteenpäin antaen samalla vastauksia ja kysymyksiä. Nolan ilmeisesti rakastaa vittuilla katsojilleen; kun yleisö alkaa salapoliisin tavoin päätellä miten elokuva voisi päättyä juoni heittääkin häränpyllyä ja stereotypioihin perustuvat päätelmät murskataan.

Kerrontatapaan liittyen hahmojen kehittyminen elokuvan edetessä on myöskin tuttua kauraa. Rinnakkain näemme päähahmon kaksi puolta; vanha ja uusi. Näemme tehokkaasti, kuinka tapahtumat muuttavat ihmistä, mikä meni pieleen.

Mementon tavoin Following rakentaa hahmojaan esineiden kautta. Esinerypäs näyttää siltä, miltä omistajansakin.

Following on hieman epätasainen, mutta silti palkitseva pikkuelokuva, jota voi suositella ainakin Christopher Nolanin faneille vaikka vuonna 1998 hänen tyylinsä olikin vasta aivan alkutekijöissään.