Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä

Historialliset, eeppiset elokuvat ovat tällä hetkellä pinnalla
Hollywoodissa. Edellinen suuri elokuva, Aleksanteri, mielestäni
epäonnistui, mutta Kingdom of Heaven on toista maata. Se on hyvin
ajankohtainen, sillä se käsittelee taistelua Jerusalemista löyhästi tositapahtumiin pohjautuen.
Elokuva sijoittuu 1100-lukuun, mutta kyseisellä alueella on taisteltu
lähes aina.

Nuori ranskalainen seppä Balian(Bloom) rekrytoidaan isänsä toimesta
ristiretkelle Jerusalemiin. Erinäisten vaiheiden jälkeen päästään
lopulta pyhään kaupunkiin ja taistelemaan sen herruudesta.
Ohjaaja Scott on tehnyt aiemminkin vastaavanlaisen historiallisen
spektaakkelin, Gladiaattorin. Kingdom of Heaven jatkaa samalla linjalla.
Ei mitään neitimäistä asennetta, vaan äijien kunniallista tappelua.
Bloom ei ole yhtä vakuuttava, kuin Gladiaattorin Crowe, mutta
sormusten herran Legolaksesta on otettu aimo harppaus eteenpäin ja
välillä Bloom on jopa karski, huomaa että äijä on käynyt nostelemassa
puntteja ennen kuvauksia. Kuitenkaan Bloom ei ole elokuvan parasta antia,
muut näyttelijät onnistuvat paremmin, kuten esimerkiksi Jeremy Irons
Tiberiaksena ja Edward Norton oikeamielisenä kuninkaana ja onhan
alussa mukana myös Suomen oma poika, Jouko Ahola, joka esittää saksalaista
taistelijaa. Ei kuitenkaan mitenkään häikäisevästi.

Elokuva oli yllättävän puolueeton. Ennakkoon odotin kristinuskon
ylistystä ja arabien leimaamista pahoiksi valloittajiksi, mutta näin
ei suinkaan ole. Kristityt esitetään elokuvassa jopa pahemmiksi, kuin
arabit, jotka ovat kunniallisia ja herrasmiesmäisiä. Hienoa työtä
ohjaajalta tässä maailmantilanteessa.

Kokonaisuutena elokuva toimii, pitkä se on, mutta suvantovaiheita ei
oikeastaan ole. Director’s cut versio on ennakkotietojen mukaan
lähes neljätuntinen, mutta teatteriversio jää alle kahteen ja puoleen
tuntiin, enempää aiheesta tuskin olisi mielekästä puristaa. Hienoa
viihdettä, joka ei kuitenkaan nouse Gladiaattorin tasolle.