S.W.A.T.

Niin. Loppuvuoden toimintapläjäys, S.W.A.T., on rantautunut Suomeen. Se on oikeastaan ihanaa, sillä en olekaan pitkään aikaan katsonut testosteronilla kuorrutettua toimintaa, jota siivittää cooli läpänheitto. Joka tapauksessa: SWAT ei petä, mutta ei myöskään tarjoa mitään erityistä, jonka takia pitäisi hyppiä kattoon.

Aloitetaan heti siitä tärkeimmästä eli juonesta. Se on hyvinkin yksinkertainen, mutta kenties aavistuksen omaperäisyyden suolalla maustettu…. errr… Aika hassua: nyt kun mietin tässä juonen monimutkaisia kuvioita, niin tajusin, ettei sitä oikeastaan ole! Eli siis alussa päähenkilö (Colin Farrell, joka on selvä johtohahmo Jacksonin kanssa leffassa) potkitaan pois S.W.A.T.:sta. Sitten seuraa jakso, jossa päähenkilön elämää seurataan seuraava viisi-minuuttinen, jonka jälkeen häntä koulutetaan takasin S.W.A.T.:iin. Ja sitten vielä paha poika menee lupaamaan, että hän tarjoaa 100 miljoonaa dollaria sille, joka vapauttaa hänet. OK. Eli leffan käsikirjoittaja on ainakin 3D-shooting pelinsä läpi pelannut.

Näyttelijät ovat S.W.A.T.:ssa ihan mukiinmeneviä: Colin Farrell jaksaa tyylilleen uskollisena tarpoa läpi tusinarooleja ja tekee tälläkin kertaa ihan ok suorituksen poliisin erikoisjoukkojen miehenä, jolla ei ilmeisesti ole muuta elämää kuin poliisin karu, mutta antoisa työ. Samuel L. Jackson vetää taas jälleen kerran coolin roolinsa S.W.A.T.-tiimin joukkueenjohtajana. Ilmeisesti Jackson kerää näillä rooleilla itselleen mukavaa eläke-rahastoa tai jotain, sillä mies vetää myöskin tällä kertaa sellaisen perus-setin, että minua ainakin jo hävettäisi. Muista näyttelijöistä sen verran, että he ovat tuttuja monien elokuvien sivurooleista ja suoriutuvat rooleistaan rutiinilla. Yhteenvetona voisi hyvin sanoa, että näyttelijät hoitavat hommansa ilman ylilyöntejä.

S.W.A.T. on oikeasti ihan tyhjänpäiväinen elokuva, jota silti katsoo mielellään. Ehkä näin miessukupolven näkökulmasta katsoen elokuva tyydyttää jonkinlaisen räiskinnän tarpeen tai jotain, sillä 117 minuuttia kuluvat kuin siivillä. Tuntuu siltä, että elokuvan alusta on vasta vartti kun loppukohtausta jo paukutellaan. S.W.A.T.:ia voikin hyvällä mielellä suositella toiminta-elokuvien ystäville, jotka joko a) haluavat istahtaa teatterin (myöhemmin kotona sohvalle) penkille ja pistää aivot nollalle tai sitten b) nauttia jälleen kerran aivottomasta paukuttelusta. Ne, jotka eivät millään malta odottaa kuitenkin tulevaa S.W.A.T. third-person-shooter-peliä, niin menkää katsomaan tämä elokuva tai sitten ei, sillä rahat voi varmasti käyttää parempaankin leffaan.