Kaava 51

Kun tulin katsomasta Kaava 51:stä, pystyin aivan puhtaasti ajattelemaan elokuvasta, että se oli toimintaelokuva aidosti hauskalla huumorilla höystettynä. Toki eri huumorimakuja on, mutta minuun ei voisi enää mikään iskeä paremmin, kuin Jacksonin ja Carlylen duetto elokuvassa.

Felix DeSouza (Carlyle) on englantilainen Liverpool -fani, joka tekee myös alamaailman pikkuhommia. Elmo McElroy (Jackson) on jenkkikemisti, joka on kehittänyt uuden huumeen: POS 51, 51 kertaa tehokkaampaa kuin mikään muu huumausaine. Elroy työskentelee Lizardille (Meat Loaf), mutta saa tarpeekseen hänen touhuistaan, pamauttaa labransa ja lähtee myymään ainettaan Englantiin. Perillä hän tapaa DeSouzan ja voittene arvata, että kemia ei voi toimia britin ja jenkin välillä. Elroy myös huomaa saaneensa peräänsä salamurhaaja Dakotan (Emily Mortimer). Juoni toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan, eikä haittaa menoa pätkääkään.

Elokuvan tukipilari on oiva näyttelijätyö. Nauroin todella paljon Carlylen peräti “härskille” aksentille. “I hate f**king Yanks” tuli Carlylen suusta useampaan otteeseen. Samuel L. Jackson vetää roolinsa vahvalla rutiinilla, hänen esittäessään golf packia kiltti päällä kantavaa jenkkituristia. Muista roolisuorituksista on vaikea analysoida mitään. Ei huonoa, ei parasta.

Elokuva on sopivan pituinen, sopivan toiminnallinen ladattuna mahtavalla näyttelijäkemialla, joka tuo aidon huumorin mukaan. Elokuva juuri minun ja toivottavasti monen muunkin makuun.