Nemoa etsimässä

Enpä tiedä, kumpi on jännittävämpää seurattavaa – itse elokuva, vai se, ottaako Finnkino rullaa levitykseen vai pistävätkö Finding Nemon suoraan ulos videolla, kuten kovin monien animaatioiden kohtalo Suomessa on.

Toivottavasti leffa pääsee teattereihin, koska se on ehdottomasti katsomisen arvoinen, ainakin mikäli on Pixar-animaatioiden (Toy Story I & II, Monsters Inc.) ystävä. Vaikka elokuva onkin Disneyn levityksessä, ei sitä tulisi leimata Disney-leffaksi. Pixarin animaatiot ovat älykkäitä, graafiselta toteutukseltaan upeita (niele liimaa, Disney) ja tietenkin hauskoja. Dialogi on yhtä nasevaa kuin aiemmissa Pixar-tuotannoissa, eikä ihme, sillä käsikirjoittaja on sama. Luulisi ideoiden hiljalleen loppuvan, mutta valkokangas väittää toista.

Tarina alkaa kyllä liiankin Disneymäisesti. Yksinhuoltajaisäksi päätynyt kala on ainoasta pojastaan liiankin huolehtivainen. Kun sukeltaja nappaa pienen Nemo-kalan merestä viedäkseen akvaarioonsa, alkaa levoton ja tapahtumarikas takaa-ajo ja pelastusoperaatio.

Disney on liottanut sormeaan tässä produktiossa, se on varmaa, koska tuttu moraalisaarnasivumaku on taustalla. Yksinhuoltajakala? Oh, please. Varsinkin alun dramaattinen kohtaus sekä siirappinen loppusilaus aivan ennen lopputekstejä ovat hieman melodramaattisempaa tavaraa kuin mihin Pixarilta on totuttu. Mutta menee se huono hyvän mukana, sano.

Elokuvan jälkeen parkkipaikalle tallustellessani ja popcornin rasvaamia sormiani nuoleskellen aloin miettimään, että miksi Pixarin animaatioita mainostetaan nimenomaan mukuloiden elokuvina? Animaatiot eivät enää aikoihin ole olleet alaikäisten etuoikeutettua herkkua. Toisaalta takavuosien (muistaakseni saksalainen) Fritz-kissa ei päässyt lähellekään teattereita, ja se kyllä olisi varmasti ollut vähintään K16-tavaraa. Mietin tätä siksi, että monet elokuvan hauskat yksityiskohdat lentävät, tai ainakin mielestäni pitäisi lentää jopa 12-vuotiailla nappisilmillä kevyesti yli hilseen. Näin ainakin silloin, jos merikilpikonna sopertaa huumehouruisella slangilla kuin 70-luvun Nykistä kiskaistu takatukkathompson. Huvittavaahan se oli, mutta miksi se on lapsen mielestä huvittavaa?

Yksi merkittävä ero aiempiin Pixarin leffoihin verrattuna oli tässä se, että elokuvassa oli vähemmän varsinaisia päähahmoja. Kymmeniä, ellei satoja sivuhahmoja kylläkin. Mutta Toy Storyn tapaan persoonallisia ja juonen kannalta merkittäviä sivuhahmoja jäin hieman kaipaamaan.

Suomeksihan tämäkin on tietty dubattava, jos lähtee levitykseen. Ja miksei lähtisi, dubbaus vie aikansa joten varmaankin Suomessa nautitaan kalaa joulun tienoilla. Silloinhan Jenkeissä käsittääkseni pääseekin jo seuraava Pixar-leffa kankaalle. Scary, dude.

+ Loistava graafinen toteutus +
+ Hauska dialogi +

– paikoittain karvan verran liian Disney (tähti tästä lähtee…) –

3

Poiminta

Genret: animaatio
Kesto: 100 min
Ohjaaja: Andrew Stanton,Lee Unkrich
Pääosissa: Nemo,Marlin,Albert Brooks,Ellen DeGeneres,Alexander Gould,Willem Dafoe
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2003

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

3 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
ossi
ossi
19 years ago

kiva elokuva

Folfi
Folfi
18 years ago

Elokuva on tosi hauska ja kiva.

Tyrsky
Tyrsky
16 years ago

😀 leffa on aivan mahtava. jää päähän ja saa vitsejä heittää. uudestaan ja uudestaan katsottava, oisinko kuus tai seittemän kertaa nähny jo..