Vares -Pahan suudelma

Reijo Mäen kirjoittama Vares saapui valkokankaalle vuonna 2004 ja jatkoi huonolla jatko-osalla vuonna 2007 Juha Veijosen näyttelemänä. Sittemmin Solar Filmsillä tuli jotain ongelmia Veijosen kanssa ja niinpä uudeksi Varekseksi saapui Antti Reini, jonka roolisuorituksesta pidin aikoinaan erittäin paljon Kylmäverisesti Sinun-televisiosarjassa. Kun ohjaajaksi valikoitui vielä tv:n puolella pitkähkön uran tehnyt Anders Engström, oli Vareksen seikkailuista luvassa jotain muuta kuin mustaa huumoria, kaljajuontia ja huonoja one-linereita.

Harmikseni huomasin, että olin osittain väärässä, sillä huumori on mennyt huonompaan suuntaan ja kaljaa kitataan enemmän kuin koskaan. En tiedä, että miten Vares käyttäytyy Mäen kirjoissa, mutta ainakin tässä elokuvassa mies juo oikeastaan ja ainoastaan kaljaa. Mitään ruokaa on turha hakea Vareksen kädestä, mutta olut-tuoppi on tuttu näky. Kummallista, että mies ehtii kaljan kittaamisen välissä vielä tutkia juttujaankin ja tietenkin iskeä naisen.

Tässä elokuvassa muu sekoilu jäi kuitenkin vähemmälle, sillä Vares -Pahan suudelma (2011) on ottanut selkeästi askeleen kohti Ruotsia ja tarkemmin sanoen Beck-elokuvia. Se on tuonut elokuvaan enemmän vakavuutta ja tekemisen meininkiä, jossa katsojan huomiota kiinnitetään enemmän roolihenkilöistä tarinaan, joka on ainakin tähän asti parasta Varesta, mitä minä olen nähnyt. Hämmästyksekseni totesin, että tarina on osin jopa jännittävä ja sitä kautta varsin katsottava.

Näyttelijätkään eivät ole suomalaiseen elokuvaan hullumpia, sillä pääroolissa oleva Antti Reini onnistuu roolissaan loistavasti tasapainoillen kaljan juomisen ja jutun tutkimisen välimaastossa. Tosin typerät taustalukemiset häiritsevät miinuspisteiden arvoisesti elokuvaa, mutta Reinin osalta homma pysyy hyvin kasassa. Myös sivurooleissa nähdään joukko tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä, joista mainita voidaan varmasti Jasper Pääkkönen, Mikko Nousiainen ja miksei myös keltaisen lehdistön sivuilla hieman nähty Iina Kuustonen.

On myös mukavaa nähdä Mikko Nousiainen pahan pojan roolissa ja kerrankin sähäkästi näyttelevä Outi Mäenpää jää vähemmälle ruutuajalle. Anu Sinisalo puolestaan on omassa salaperäisyydessään hämmentävän hyvä ja Antti Reinin vanha tuttu Kylmäverisesti sinun ajoilta, eli Ville Virtanen on selkeästi elokuvan mielenkiintoisin henkinen lenkki. Joka tapauksessa Pahan suudelma marssittaa televisioruutuun varsin värikkään ja ison kaartin, joista kaikkien mainitseminen veisi turhaa kirjoitusaikaa.

Kaiken kaikkiaan Pahan suudelma on hyvin tehty suomalainen rikosjännäri, jonka katselua on vaikea jättää kesken. Siinä on yritystä ja se yrityksen maku tuo katsojallekin hyvän maun suuhun siihen verrattuna, että minkälaista kissan paskaa aiemmat Varekset olivat olleet. Tälle elokuvalle voi sentään hyvällä mielellä antaa hienosta tarinasta ja yrityksestä enemmän tähtiä. Kehtaanko jopa suositella? Ehkäpä.