Uuno Turhapuro – This Is My Life

Uuno Turhapuro – This Is My Life päättää yli 30 vuotta sitten alkaneen
elokuvasarjan. Tämä suomalaisten suuressa suosiossa oleva hampuusi ei
ole minua koskaan sytyttänyt, mutta joskus pienempänä jaksoi nauraa
muutamille Uuno-elokuville, parhaimpana näistä Uuno Turhapuro armeijan
leivissä, joka on suomalaisen elokuvahistorian eniten katsojia kerännyt
yksittäinen elokuva.

This is my life-elokuvassa Uuno on jo vanhentunut ja muuttaakin
osapäiväisesti vainhainkotiin kauniiden hoitsujen ja hyvän ruoan pariin
samalla hän osallistuu uuteen tositv-sarjaan, jossa hän kertoo omaa
elämäntarinaansa.

Elokuva kertaa Uunon vaiheita pätkillä edellisistä elokuvista. Se
yrittää myös parodioida tositv-ilmiötä epäonnistuen siinä surkeasti.
Elokuvan juoni on sekava ja vitsit eivät jaksa naurattaa. Parasta antia
onkin lyhyet pätkät vanhemmista elokuvista. Näyttelijätyö muistuttaa
lähinnä yläasteen joulunäytelmän tasoa ja itse näytelmätyön ammattilaiset
eivät taidoiltaan eroa mitenkään lukuisista vierailevista julkisuuden
henkilöistä (mm. Viivi Avellan ja Mika Häkkinen). Kokonaisuudessaan elokuva on siis suomalaiseksikin
teokseksi surkea esitys, joka olisi pitänyt jättää tekemättä.

Lopun Spede Pasanen-tribuutti kuitenkin oikeuttaa
tämän tekeleen olemassaolon. Uunon ja Härski Hartikaisen ystävyyttä voi verrata heidän esittäjiensä, Vesa-Matti Loirin ja Speden ystävyyteen. Tämä onkin ainoa valopilkku tässä surkeassa rainassa.