Oldboy

Kuvittele joutuvasi vangiksi parinkymmenen neliön huoneistoon viideksitoista vuodeksi tietämättä vangitsemisen syytä. Ystävien sekä sukulaisten korvaajana sontaa suoltava televisiovastaanotin ja seinällä tuijottava irvokas taulu. Miten viettäisit aikasi? Tervetuloa Oh Dae-sun makaaberiin maailmaan.

Vietettyään 15 vuotta, vankina rupisessa huoneistossa tietämättä edes tuomionsa pituutta, päästetään sankarimme vapaalle jalalle. Vanhoihin ystäviin ei voi ottaa yhteyttä, sillä Dae-sun ollessa vankina, on tämä lavastettu oman vaimonsa murhaajaksi ja tytärkin on kuulemma annettu adoptoitavaksi Ruotsiin. Antisankarimme ainoaksi eteenpäin ajavaksi motiiviksi jääkin oman vangitsemisensa syyn selvittäminen ja lopulta kosto.

Oldboy on ennen kaikkea hämmentävän omaperäinen teos. Käytännössä kaikki, musiikkityyleistä ja kamerakulmista lähtien tukee lopputulosta täydellisesti. Vastaavaa omaperäisyyttä tulee harvoin nähtyä, Suomen valkokankailla tuskin koskaan. Joint Security Arean voimalla itsensä suuren yleisön tietoisuuteen lyönyt Chan-wook Park on onnistunut luomaan uskomattoman hyvältä näyttävän ja kuulostavan tekeleen. Viimeksi yhtä vahvaa äänen ja kuvan karkelointia muistan nähneeni David Fincherin kulttitekeleessä; Fight Clubissa.

Kerrankin vahvan audiovisualiseaen teokseen on saatu myös äärimmäisen hyvät henkilöhahmot ja vahva juoni. Min-sik Choin tulkitsema Oh Dae-su on todella särmikäs hahmo. Kyseessä ei ole mikään siloposkinen “nättipoika”, vaan todellakin rähjäinen katurakki. Juonen osalta voi sanoa, että M. Night Shyamalan tulee vaipumaan täydellisesti unholaan mikäli Parkin ura lähtee Oldboyn myötä entistä suurempaan nousuun.

Vaikka on ehdottomasti yksi parhaista viime vuosina (ehkä jopa koskaan) tehdyistä selluloiditallenteista, mutta on myös myönnettävä että kyseessä on äärimmäisen häiriintynyt teos. Toki Oldboy sisältää muutaman todella vastenmielisen väkivaltakohtauksen, mutta todellinen rankkuus piilee kuitenkin vasta itse juonessa. Loppua kohden ilmenevät päähenkilöitä koskevat paljastukset ovat sitä luokkaa, ettei kaikkien katsojien voi hyvällä tahdollakaan sanoa saavuttavan hyvää mieltä elokuvan ansiosta.

Huimasta toteutuksesta ja vahvasta tarinasta huolimatta toivon heikkohermoisten ja vaikutteille alttiiden ihmisten kahvatavan tätä teosta kuin nakkikioskia Turussa. Muille toivotan hyvää elokuvailtaa.