Kill Bill: Volume 2

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: Kill Bill vol. 2 on kaikkea, mitä elokuvalta voi toivoa. Tarantinon viimeisiin spektaakkeli – kaksiosainen Kill Bill – on uskomaton koston saaga. Trash – elokuvan kasvatti rakentaa Kill Billistä suurimman taidonnäytteensä. Se koostuu useista erilaisista elokuvataiteen tyylitellyistä palasista jotka yhdessä muodostavat täydellisen kokonaisuuden, mosaiikin vailla vertaa.

Kill Bill vol. 2 on arvosteltu jo hyvin monta kertaa. Juonen joko tuntee tai ei tahdo tuntea, turha tässä on latoa itsestäänselvyyksiä. Se kuitenkin sanottakoon, että ani harvoin kukaan onnistuu laatimaan näin upean ja moniulotteisen elokuvan. Ensimmäisen osan animemainen kepeys kääntyi toisessa osassa jyrkästi spagettiwesternien hiljaisen vakavaan kostoon. Kill Bill onnistui olemaan sekä viihdyttävä, että koskettava, sopivan surrealistisilla vivahteilla.

Kill Bill vol. 1 & 2 ovat äärielokuvia. Kaikki osa-alueet on hiottu loppuun asti niin täydellisiksi kuin mahdollista. Juoni sekä tämän kauniin tilkkutäkin tilkut ovat elokuvamaailman ääripäistä. Kung-fusta ihmissuhdedraamaan ja animesta italiaanolänkkäriin. Kill Bill vol. 2 on kuin Quentin Tarantinon ammennus omasta elokuvamaustaan. Hän osoittaa maailmalle minkälaisista elokuvista pitää, ja millaisen nautinnon niistä saa. Tämän hän tekee niin tyylikkäästi, ettei pulssi voinut olla nousematta kesken aikansa kruunaamattoman kuningasnautinnon.

Näyttelijät ovat – kuten jo hyvin usein todettu – loistavasti elokuvaan valittuja. Uma Thurman suoriutuu Beatrix Kiddon roolista kuin leikiten. Se ei ole vähän sanottu, kun otetaan huomioon roolihahmon emotionaalisen sekä fyysisen rääkin, jonka Thurman on varmasti käynyt läpi onnistuakseen näin upeasti.
Kill Bill vol. 2:ssa vihdoin katsoja pääse näkemään mystisen Billin kasvot, eikä David Carradine tuota pettymystä. Sekä ulkomuoto että koko herran karismaattinen olemus on juuri sellainen kuin pitääkin. Tähän julmaan ja karuun hahmoon alkaa kiintyä, eikä Bill loppua kohden enää tunnu niin brutaalilta taikka epäinhimilliseltä, kuin mitä alkujaan luuli. Toisaalta Carradinen suurin saavutus onkin ehkä juuri se, kuinka hän onnistuu tekemään Billin kaltaisesta pedosta, armottomasta tappajasta sympaattisen. Suoritus on sykähdyttävä.
Michael Madsen. Mr. Cool on päässyt uuteen Tarantino – elokuvaan, ja hyvä niin. Häntä on kaivattu. Madsenin rooli oli hieman liian pieni, eikä antanut lahjakkaalle näyttelijälle mahdollisuutta näyttää kykynsä, mutta jo tuo pieni rooli toi Kill Billin girlpower – auraan mukavan särön, testosteronivoittoisen sellaisen.

Muissakaan suorituksissa ei ole mitään suurempaa huolen aihetta. Daryl Hannah oli oikein hyvä Elle Driverin roolissaan. Onnistunut roolisuoritus, muttei mitään enempää: ehkäpä kaikista turhin koko elokuvassa. Hoiti kuitenkin hommansa. Ei moittimista.
Kill Bill vol. 2.sta löytyisi vielä lukuisia mainitsemisen arvoisia hahmoja, muttei aika taikka tila riitä kaikille. Chia Hui Liu loisti kiinalaisena taistelulajieksperttinä. Vanha pappa vetreänä kuin venäläinen voimistelijatyttö. Hieman kevyempi hahmo, joka onnistui luomaan lisää itämaista tunnelmaa elokuvaan. Myös Michael Parks Esteban Vihaiona vakuutti. Ehkäpä Carradinen suorituksen ohella elokuvan nautinnollisin. Vihaiossa ilmeni parhaiten Tarantinomaiset läpänheitot ja muutenkin herran elokuvien henkilöille ominainen mielikuvituksellinen tausta.
Kaiken kaikkiaan Kill Bill – duon näyttelijäkaarti on parasta a-luokkaa, eikä ansaitse yhtään viheliäistä moitetta.

Samuraielokuva, spagettiwesternien hiljaiseen ja hidastempoiseen tyyliin. Kostotarina populäärikulttuurin vauhdittamana. Elokuva, joka jakautuu kahteen toisistaan hyvin paljon eroavaan persoonalliseen teokseen, jotka molemmat lämmittävät sydäntä, tuovat euforian tunteen normaalisti flegmaattisen katsojaan. Musiikki, joka hivelee korvia. Visuaalisuus, joka tuntuu ylimaalliselta kauneudelta. Kill Bill, olkoon sitten osa yksi tai kaksi – uskomaton nautinto.

Kill Bill on Tarantinolle sama, kuin Dollaritrilogia Leonelle. Se ansaitsee kaikki hehkutukset, kaikki aplodit ja kaiken kunnian. Nyt ja iankaikkisesti. Aamen.