Daredevil

Lähdin heikoin odotuksin katsojaan Daredeviliä. En alun alkujaankaan uskonut elokuvan yltävän sarjakuvan tasolle, sillä se olisi vaatinut jo enemmän kuin hyvän elokuvan. Näin sitten kävikin: Daredevil oli huono kopio sarjakuvasta.

Aloitetaan juonesta, joka on oikeastaan aika peruskamaa. Se kertoo Daredevilin synnyn, joka on tehty miltei täysin erilailla tehty kuin sarjakuvan vastaava. Se myös kertoo sitten sellaisen perinteisen poika tapaa tytön -tarinan ja tietenkin sen, että jossain vaiheessa on mentävä kostamaan tytön puolesta. Käsikirjoittajan ei ole todellakaan tarvinnut juuri vaivaa tämän elokuvan eteen nähdä. Elokuva sisältää myös monia sarjakuvasta tuttuja hahmoja, kuten Kingpin, Napakymppi ja monia muita. Mainitsemisen arvoinen seikka muuten on se, että eräs taistelukohtaus (tarkemmin sanottuna Elektra vs. Napakymppi) on tehty miltei samalla lailla kuin sarjakuvan vastaava. Jopa osa vuorosanoista on otettu suoraan sarjakuvasta. Se kyllä lämmitti Marvel-fanin mieltä lujasti.

Näyttelijävalinnat ovat pääosin hyvinkin onnistuineita. Ben Affleck sopii Daredeviliksi mainiosti. Ainoa miinus on punainen tukka, jota Benillä ei ole. Affleck näyttelee Murdockia hyvin ja sarjakuvien naljaileva huumori istuu hänen suuhunsa erinomaisesti. Jennifer Garner on puolestaan Elektrana pettymys. Ulkonäöllisistä seikoista sen verran, että Elektralla kuuluisi olla mustat kutrit ruskeiden sijaan. Ja kaiken lisäksi Elektran pitäisi olla palkkatappaja, eikä mikään iskän kouluttama taistelija. Sarjakuvan Elektra on paljon raaempi kuin elokuvan vastineensa. Tästä ei toisaalta voi Garneria syyttää, mutta hänestä jää väkisinkin Barbie-tytön maku suuhun. Napakymppinä sitten on mustan hauska Colin Farrell, joka on sarjakuvansa lukenut. Mies on yhtä raaka kuin esikuvansa ja toisaalta yhtä mielipuolinen. Kingpiniä on todellinen jättiläinen eli Michael Clarke Duncan, joka sopii Kingpiniksi mainiosti. Myös Kingpinin apuri, Wesley, jota näyttelee Leland Orser, on hyvin esikuvansa kaltainen. Propsit voisi myös antaa Joe Pantolianolle, joka näyttelee reportteri Ben Urichia todella uskottavasti.

Vaikka Daredevil on päällisin puolin hyvä elokuva, niin siitä jää jotain puuttumaan. Daredevilin loikkiessa kuin Hämähäkkimies jää jotain jo realistisuudesta pois. Sarjakuvan Daredevil ei nimittäin pysty sellaisiin hyppyihin kuin elokuvan kaimansa. Lisäksi elokuvan tappelukohtaukset jäävät pois ja sarjakuvista tuttu jonkinasteinen filofosointi puuttuu lähes kokonaan. Lisäksi elokuvan Daredevilistä on tehty raaempi kuin sarjakuvan kaimastaan. Sarjakuvan DD:n jättäessä ns. uhrinsa henkiin, elokuvan DD tekee poikkeuksia ja antaa rikollisten kuolla. Lisäksi elokuvasta puuttuu sellainen viehätys, joka hehkuu sarjakuvista. Toisin sanoen elokuva tuntuu vähän ontolta.