Kanuunankuularalli

“Evil knevil, you got yourself some competition.”

Tuleva teksti ei tule tuntumaan millään lailla järkevältä jos ei ole kasvanut Kanuunankuularallin parissa kuten minä. Olen ollut suuren suuri autofani jo siitä lähtien kun osasin vasta kontata. Kanuunankuularalli on ensimmäisiä elokuvia, jonka olen jollain tasolla tiedostanut, koska siinä on autoja. Yksinkertaista. Jos et ole kasvanut tämän elokuvan parissa niin lopeta lukeminen sillä tuskin tulet pitämään siitä mitä haluan sanoa.

Kanuunankuularalli kertoo tarinan kerran vuodessa järjestettävästä maantierallista jossa tavoitteena on ajaa Yhdysvaltojen halki Los Angelesista New Yorkiin mahdollisimman nopeasti. Nopeiten ajanut voittaa.

J.J (Burt Reynolds) ja hänen ystävänsä, poikkeuksellisen hämmentävästä jakautuneesta persoonasta kärsivä Victor/Kapteeni Kaaos (Dom DeLuise) päättävät osallistua kilpailuun ambulanssilla. Kisaan osallistuvat J.Jn ja Victorin ohella omasta mielestään maailman kaikkeuden suurin elokuvatähti Roger Moore (Roger Moore), viinaan menevät papeiksi pukeutuvat kaverukset Morris Fenderbaum (Sammy Davis Jr.) ja Jamie Blake (Dean Martin), vihastuessaan ukkosta aiheuttava sheikki (Jamie Farr) sekä ambulanssikaksosten mukaan kaapattu maaninen puiden halaaja Pamela (Farrah Fawcett) sekä monia muita mielenkiintoisia persoonia.

Juoni koostuu mielenkiintoisten hahmojen erinäisistä kohtaamisista toistensa sekä Yhdysvaltojen asukkien kanssa. Ikimuistoisinta antia lienee lopun moottoripyöräjengin hyökkäys johtajanaan Peter Fonda sekä Jackie Chanin amerikkalaistuneet taistelutaidot.

Jos Kanuunankuularallin katselee tänä päivänä täysin itsensä ja kaikki muut tiedostavana jonkin sorttisen elokuvamaun omaavana jässikkänä ei se taatusti nouse peruskasarielokuvien ohi millään tasolla. Henkilökohtaisesti kyseiseen elokuvaan nappulana rakastuneena en voi kuvitellakaan elämääni ilman Kanuunankuularallia koska se on minulle kaikkien aikoijen tärkein elokuva. Parhaaksi sitä ei voi kutsua, mutta arvosteleminen ja vertaileminen muiden elokuvien kanssa on täysin turhaa. Jokainen kohtaus, jokainen musiikinpätkä, jokainen kuva, jokainen hahmo ja jokainen auto tuovat mieleen lapsuuden ja sen huolettomuuden ja avoimuuden jolla Kanuunankuularalli on ensimmäisen kerran nähty.

Pisteytyksellä ei ole tämän elokuvan kanssa mitään tekemistä ja en voi tehdä sitä totuttuun tapaan. Annan vaikka kolme.