Batman

Uskallan väittää, että Tim Burtonin 1989 ohjaama Batman antoi ensisykäyksen 90-luvun lopun ja tämän vuosituhannen alun action-pätkille, joissa vuosikymmeniä vanhat sarjakuvasankarit puhalletaan uudelleen henkiin, tällä kertaa uusimman digitaalisen erikoistehosteteknologian tarjoama arsenaali takataskussaan.

Burton ei ole koskaan ollutkaan mikään kevyen linjan ja helppojen heittojen mies. Vaikka miehen historiikista pistävät silmään sellaiset leffamaailman legendat kuten Beetlejuice ja Saksikäsi Edward, hänen tuotantonsa on määrällisesti mitaten suhteellisen vähäinen. Mutta se hänestä.

Jack Nicholson tanssi Jokerina todella kovaan rahaan, vieden roolin Robin Williamsilta ja Tim Currylta – onneksi. Vaikka jo 60-luvulla Lepakkomiehen viitassa heilunut Adam West halusi pääroolin itselleen, se sopi studion mielestä paremmin nuorelle ja komealle Michael Keatonille. Pakollisen romanttisen intressin, Vicki Valen roolin hoiti Kim Basinger varsin flegmaattiseen tyyliin. Musiikista vastasi Danny Eflman, ja yllättävän hyvin teemaan sopivista biiseistä Prince.

Kun vielä heitetään soppaan mukaan hurja kasa rekvisiittaa muista leffoista (mm. kirurginvälineet Pienestä Kauhukaupasta, ja kokonainen tehdas suoraan Aliens-leffan raunioilta) niin johan alkaa olla mielenkiintoinen sekoitus tarjolla.

Tarina sinänsä ei ole kovin omaperäinen, mutta elokuvan dialogi on tarpeeksi vetävää ja visuaalinen ulkoasu sen verran näyttävä, Nicholsonin ja Keatonin roolisuorituksista puhumattakaan, että elokuvan suurta suosiota ja jättimäistä taloudellista menestystä ei kummastele.

Hieman sarjakuvaserkkuaan vähemmän väkivaltainen viittaritari pitää ainakin minut otteessaan koko kaksi tuntia, vielä näin reilut 10 vuotta julkaisunsa jälkeen. Vaikka tälle toimintarallille tehtiin lukuisia kehnosti menestyneitä jatko-osia, Michael Keaton antoi lepakkopukunsa muiden kannettavaksi kahden Batman-leffan jälkeen. Eipä ihme – painoihan pelkkä puku lähes 40 kiloa.

+ Nicholsonin uskomaton roolisuoritus +
+ visuaalinen ulkoasu +
+ Elfmanin vaikuttava musiikki +

– sivuroolisuoritukset kovin latteat