The Rite

Monipuolisista ohjauksistaan (Ondskan, 1408, Escape Plan) tutun Mikael Håfströmin vuonna 2011 ohjaama The Rite on Manaaja-tyylinen kauhuelokuva. Roomaan sijoittuva teos on keskinkertainen eikä juurikaan säväytä katsojaansa. Eikä sen välttämättä tarvitsekaan, sillä lähtökohdat ovat hatarat. The Exorcism of Emily Rose -elokuvan tuottajina häärineiden Beau Flynnin ja Tripp Vinsonin ostama elokuva-oikeus perustuu amerikkalaisen journalistin Matt Baglion kirjaan The Rite: The Making of a Modern Exorcist. Lopputulos tuntuu väkisin tehdyltä laahaavan juonen ja erikoisen pääosanesittäjävalinnan vuoksi. Colin O’Donoghue ei pääroolissa vakuuta, ja Anthony Hopkins imee karismallaan tilan kaikilta muilta näyttelijöiltä.

The Rite kertoo tarinan pojasta, joka hautausurakoijan poikana omaa ainakin velvollisuuden ottaa joko isänsä paikka hautausurakoitsijan bisneksessä tai suuntauessa papiksi. Michael Kovak (O’Donoghue) valitsee pappisseminaarin, mutta valmistuessaan kokee, ettei hän usko jumalaan tarpeeksi. Isä Matthew (Toby Jones) näkee kuitenkin Michaelissa potentiaalia ja saa hänet lähtemään Roomaan opiskelemaan manauksen myyttisiä aiheita, jossa opettajana oleva isä Xavier (Cieran Hinds) ohjaa Michaelin jesuiitta-pappi Lucas Trevantin (Hopkins) pakeille. Siitä syntyy tarina, jossa Michaelin uskonpuutetta pilkataan, sitä etsitään ja se lopulta löydetään samalla kun Michael ja Lucas joutuvat melkoiseen pyöritykseen omissa manausoperaatioissaan. Tarina ei ole tyypillinen manaus-tarina, vaan nimenomaan se, että Michael löytää oman uskonsa, joka on ollut hukassa pitkään ja jota vastaan hän yrittää loogisesti ajatellen sotia.

Näyttelijät suoriutuvat The Ritessa vaihtelevalla menestyksellä. Kuten sanottua, Colin O’Donoghuen suoritus jää jotenkin keskeneräiseksi, eikä hän pääse Hopkinsin tasolle oikeastaan missään vaiheessa, vaan ikäänkuin roikkuu välinpitämättömästi mukana kuin irrallaan koko pappeudestaan ja vatikaanista, vaikka mitä tapahtuisi. Toimittajana toimiva Alice Braga haluaa paljastaa manauksesta jotain, mutta päätyy lopulta tukemaan Michaelia lähinnä siksi, että jokainen elokuvan päähenkilö on tavalla tai toisella rikkinäinen ja sitä kautta ainakin jollain tasolla korjattavissa. Cieran Hindsille ei ruutuaikaa hirveästi siunaannu ja Rutger Hauer vain puhaltelee kuolleiden kynsiä tuoden elokuvaan lähinnä takaumien mystiikkaa. Odotettavasti koko elokuvan kariman imee tyhjiin erinomainen Anthony Hopkins, joka vetää oman roolinsa vähän samankaltaisella reipastelulla kuin Russell Crowe vuonna 2023 tehdyssä The Pope’s Exorcist elokuvassa.

Teknisesti The Rite on ihan hyvällä tasolla; sen tarinankerronta on aavistuksen laahaavaa, mutta Håfströmin kokemus hyvän draaman osalta tulee mielestäni hyvin esiin. Håfström ei kuitenkaan saa O’Donoghuesta puristettua kaikkea irti ja välillä näyttää siltä, että näyttelijä jännittää niin paljon, että hän yrittää vain välttää köntsät housuissaan. Anthony Hopkins sen sijaan vetää roolinsa läpi vakaalla ja rennolla otteella ja tuo elokuvaan selvästi jotain lisää. Vedenkantajia ei kuitenkaan elokuvasta löydy tarpeeksi ja vaikka elokuva aikoinaan tuotti karvan alle 100 miljonaa dollaria, jää se silti näin 15 vuoden jälkeen jonkinlaiseksi kuriositeetiksi, jossa elokuva olisi voinut olla dramaattisempi ja ennenkaikkea, pelottavampi. Nyt kaikki jää kuin lässähtäneeksi pannukakuksi.