Karate Kid

Kukapa voisi unohtaa vuonna 1984 tehdyn Karate Kidin “Wax on, wax off”-teemaa, jota hiottiin tuhannen kurkipotkun voimalla ympäri ala-asteen maita ja mantuja. No ilmeisesti Hollywood ei unohtanut, sillä Karate Kidille tehtiin eräänlainen remake vuonna 2010, jossa Will Smithin poika Jaden Smith näytti omaa osaamistaan ei Yhdysvalloissa, vaan Kiinassa ja ei karaten, vaan itseasiassa kungfun voimalla. Opettajaksi pestattiin talonmiestä näyttelevä Jackie Chan, joka näytti tällä kertaa… Ei, ei auton vahausta, vaan takin riisumista ja nostamista lattialta loputtomasti angstailevan Jaden Smithin vinkuessa vierellä jostain muustakin kuin takkinsa nostamisesta. Ja olipa nurkan takana vielä ilkeä opettaja, jonka oppilaat tietenkin pieksivät Jaden Smithin hahmon ja näin ollen saatiin motiivi moiselle hassuttelulle.

Enempää tuskin Karate Kidin juonesta on turha kertoa. Peruskatsojalle riittää se tieto, että lyhyessä ajassa pienestä teinistä kasvaa urheilullinen kungfun osaaja, joka löytää äkkiä elämälleen jonkinlaista tarkoitusta ja ihastuksenkin. Samalla heitetään peliin tosielämän perusahdistavaa draamaa, joka jää tosin auton korjaamisen tasolle. Tosin elokuva soljuu mukavasti eteenpäin ohjaaja Harald Zwartin käsissä. Jaden Smith osoittaa, että hän osaa jollain tavalla jopa näytellä ja Jackie Chanin riutuvan talonmiehen uusi nousu tuntuu jopa jollain tasolla aidolta. Tosin eihän uusi miljöö (Kiina) tosin poista elokuvasta sitä tosiasiaa, että elokuva on väistämätön remake, jota vaan kierrätetään uudelleen uusin näyttelijöin. Näyttääkin siltä, että elokuvien uusintaväli kulkee Hollywoodissa siinä 20-30 vuoden välillä.

Kaiken kaikkiaan uusi Karate Kid on ihan mukiinmenevä elokuva, jossa ei ole paljon jälkipolville kertomista. Se on perusdraamallinen kuvaus siitä, miten nuori poika uudessa ympäristössään joutuu todistamaan “alkuperäisasukkaille”, että hänkin osaa taistella sekä ruumiillisesti että sielullisesti. Mitään elämää suurempaa tässä elokuvassa ei ole, joten kurki-potkun tuomaa viisautta ei elokuvasta löydy. Sen sijaan voidaan samaan rahaan todeta, että tämän tuoreempi Karate Kid on huomattavasti graafisempi kuin edeltäjänsä. Liikkeet kun ovat niin hyvin hiottuja ja osin epärealistisia, että katsoja voikin helposti erehtyä katsovansa Van Dammen vanhaa Bloodsportia.