Scream

Vuonna 1996 valmistunut slasher-elokuva, Scream, palautti Wes Cravenin ohjaamana vanhan 80-lukulaisen aikakauden takaisin pinnalle osuen suoraan katsojien sydämiin. Tämä oli tavallaan jopa tarpeellista, sillä legendaarisista slasher-elokuvista, kuten Halloween, Friday the 13th tai Painajainen Elm Streetillä, poikineiden pääosin surkeiden jatko-osien tilalle tuli jotain virkistävää ja raikasta: elokuva, joka ammentaa voimansa niistä itsestään. Niinpä itsekin kauhuelokuvilla nimeä 80-luvulla luoneen Cravenin ohjaamassa elokuvassa nähdään Freddy Krueger koulun talonmiehenä, televisiosta katsotaan Halloweenia ja elokuvassa viitataan varmaan parisenkymmentä kertaa johonkin 80-luvun kauhuelokuvaan kliseineen kaikkineen. Scream on toden totta tehty tahallaan näyttämään kliseiseltä slasher-elokuvalta, mutta niin sen pitääkin olla.

Elokuvan juoni on tahallisesti kliseinen, suoraan aikaisemman vuosikymmenen slasher-leffasta matkittu tekele, jonka ainoa funktio elokuvassa on vanhan slasher-perinteen palauttaminen takaisin juurilleen. Tässä onnistutaankin paremmin kuin normaalisti, sillä taiteen kaikki tyylilajit käydään läpi: neitsyet eivät kuole, “behind you!”-huudot kaikuvat ja koulun kaveriporukka listitään yksi kerrallaan, sekä viinanhuuruiset kekkerit päättyvät teurastukseen. Kaikki on piirretty niin 1990-lukulaiseksi 1980-luvun slasher-elokuvan kopioksi että hymyilyttää, varsinkin kun elokuvan päähenkilöt viittaavat vuorosanoissaan sellaisiin klassikkoihin kuten Manaaja, Painajainen Elm Streetillä ja Halloween.

Elokuvan näyttelijät ovan ajanjaksoon sopien varsin nimettömiä, mutta heidän tähtensä lähti rajuun nousuun Screamin valmistumisen jälkeen. Alussa pienessä sivuroolissa nähtävä Drew Barrymore oli vasta pääsemässä kirkkaimpaan valoon, Frendeissä läpimurtonsa tehnyt Courteney Cox ihastui kuvauspaikalla vastanäyttelijäänsä David Arquetteen, jonka kanssa hän on edelleen naimisissa. Toisen läpimurron teki elokuvan päähenkilö Sidneytä näytellyt Neve Campbell, jonka vahvan naisen rooli (suoraan verrannollinen esimerkiksi Jamie Lee Curtisin rooliin miltei ulkonäköä myöten) oli Screamissa osuva napakymppi. Campbellin tie vei hänet myöhemmin lukuisiin elokuviin, joista mainitsemisen arvoisia lienevät tietenkin Screamin jatko-osat, sekä eroottissävytteinen Wild Things. Nähdäänpä myös elokuvan sivuosassa nyt pinnalle päässyt Rose McGowan, joka nousi suuremman yleisön tietoisuuteen loistavalla Planet Terrorilla.

Wes Cravenin ohjaama Scream oli oman aikansa jättipotti. Oikeaan aikaan ja paikkaan valmistunut elokuva oli kuin luotu menestymään ja lippuluukulla kävi kuhina. Vaikka elokuva oli taloudellisessa mielessä menestys, oli se sitä myös elokuvataiteellisessa mielessä, sillä Cravenin Scream palautti slasher-elokuvat takaisin pinnalle ahdingosta päivittäen samalla tietyt slasher-elokuvan säännöt. Elokuva saikin seuraavina vuosina lukuisia jäljittelijöitä ja tehtiinpä Screamista muutama turha jatko-osakin. Totuus on kuitenkin se, että Scream toimi yksittäisenä elokuvana ja alagenren maineen palauttajana loistavasti: sen tarina, hahmot kuin myös kerrassaan loistava soundtrack (elokuvassa kuullaan mm. Alice Cooperia, sekä esimerkiksi Nick Cavea) loivat Screamin tunnelman tietyin paikoin kattoon. Siihen kun laskettiin vielä uusi sukupolvi, joka ei ollut kuullutkaan 1980-luvulla tehdyistä slasher-pätkistä, niin eräänlainen kulttistatus oli ansaittu. Eikä edes turhaan, sillä elokuvallisesti hieman keskivertoa ylemmäs kipuava elokuva kestää aikaa yllättävän hyvin.