Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta

Voi Spielbergin Steven minkä teit. Toit rahanhimoissasi lapsuuteni sankarin Intiaani Joonaksen uudestaan valkokankaille. Ja millä tavalla! Olet tehnyt yhdessä Harrison Fordin kanssa tästä coolista arkeologista typerän ja koomisen pellen, jonka entisestä vetovoimasta on jäljellä yhtä paljon, kuin Mr. Fordin erektiosta.

Niin, Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta uudelleenlämmittää 80-luvun maagisen natseja vastaan taistelevan arkeologisankarin ja tuo häntä parikymmentä vuotta ajassa eteenpäin. Nyt enemmän villatakissaan luentosalissa viihtyvä seikkailija kidnapataan kommunistien ja heidän johtajadominansa(Cate Blanchett) toimesta tutkimaan mystistä kristallikalloa, jonka joku janari(John Hurt) jostain on kaivanut esiin ja toimittanut Yhdysvaltain salaiseen tukikohtaan Area 51:lle. Erinäisten hassujen sattumusten ja monen erikoisefektin jälkeen poloinen Indiana räjäyttää vieressään ydinpommin ja lentää jääkaapin sisällä kilometritolkulla autiomaan halki tömähtäen maahan, kerää hattunsa ja lähtee seikkailuun jollaista ei ole ennen nähty. Kyllä, luitte oikein, ilmeisesti sedät Spielberg ja Lucas ovat päättäneet Starwarskrapuloissaan yhdistää arkeologian ufo-huuhaan kanssa ja saavat aikaan niin absurdia menoa, ettei tällaista ole nähty sitten kuningas Salomonin kaivosten.

Elokuvan perusidea on siis piirileikki salaperäisen kristallikallon ympärillä, joka vie vanhentunutta lapsuudensankariani ympäri maailman toinen toistaan typerämpien juonenkäänteiden vauhdittamana. Vauhtia riittää ja senhän Spielberg kieltämättä osaa, mutta kun elokuva huokuu entisen pölyisen ja antiikkisen tunnelman sijasta muovista huumoritoimintaa nyky-hollywoodin malliin, niin suuhun jää niin paska maku, ettei sitä huuhdota pois edes viikon ryyppyputkella. Oikeastaan mikään elokuvassa ei toimi, näyttelijät heittelevät toisilleen vauhdin lomassa irtonaisia repliikkejä joiden pitäisi kai syventää hahmoja. Kaikki on kuitenkin päälleliimatun oloista ja pääosassa ovatkin, tottakai, helvetin kalliit erikoisefektit. “Voi vittu mitä paskaa” huudahtaisi katsoja, mutta jääkin tuijottamaan epäuskoisena Shia LeBoufin akrobaattisuoritusta tämän rockabilly-emokidin syöksyessä kommunistihuoran kimppuun mukanaan armeija pikkuisia apinoita(?!?).

Uusi Indy tuo tullessaan vain myötähäpeää ja syvää vihaa kaksikkoa Spielberg-Lucas kohtaan. Ja vahvistaa sitä suurta inhoa jota tunnen nykyisin näitä herroja kohtaan. Älkää saatanassa menkö katsomaan tätä paskaa.