Osataan sitä näköjään Australiassakin. Greg Mcleanin ohjaama, tositapahtumiin perustuva, kauhuelokuva, Wolf Creek, on harvinaisen ahdistavaa katseltavaa. Kolmen nuoren ihmisen roadtrip Australian halki Wolf Creekiin päättyen on rakennettu kontrastisesti kaksijakoiseksi tarinaksi, jossa katsoja luulee ainakin hetken nuorien pääsevän karkuun mielipuoliselta sarjamurhaajalta. Kuten odottaa saattaa, niin toisin käy ja iloinen matka... Lue lisää
James Wanin ohjaama ja käsikirjoittama Saw oli erinomainen ja uudentyyppinen elokuva veristen kauhuthrillereiden joukossa. Sittemmin Saw:sta on tullut taalanikkarien käsissä jokavuotinen perinne, jossa uusi “Saw”-elokuva näkee päivänvalonsa (Saw 2004, Saw II 2005, Saw III 2006, Saw IV 2007…). Voikin sanoa, että Saw-elokuvista on tullut lähes jokavuotinen klisee, joka Poliisiopistojen... Lue lisää
“Alone in the Dark” oli vuonna 1992 ranskalaisen Infogramesin julkaisema huima peli, joka otti vaikutteita H.P Lovecraftin luomasta “Cthulhu”-mytologiasta. Vuonna 2005 Uwe Boll teki tästä pelistä elokuvan, jolla ei käytännöllisesti katsoen ole mitään tekemistä alkuperäisen pelin kanssa. Vaatii jo suorastaan taitoa saada aikaan näinkin mielenkiintoisesta aiheesta tällainen pökäle. Kuka... Lue lisää
Feast on elokuva, joka kertoo kuinka lauma karikatyyrejä on eksynyt samaan baariin, ja jossa mutanttipeto-olio yrittää tappaa kaikki… Mistähän ihmeestä näitä omaperäisiä ideoita kumpuaa ja kuinka ihmeessä studiopomot ovat antaneet tälle elokuvalle vihreää valoa. Elokuva alkaa henkilögalleria-esittelyllä, jonka ohjaaja on tehnyt mukahauskasti pysäyttämällä kuvan jokaisen pärstän kohdalle, ja ladannut... Lue lisää
Roberto Benigni on monessakin mielessä kumma tapaus: mies on kuitenkin ensimmäinen parhaasta pääosasta Oscarilla palkittu, englantia puhumaton, näyttelijä, sekä toinen ihminen, joka on palkittu Oscarilla parhaasta pääosasta, kun hän on ohjannut itseään. Tämän lisäksi mies on “palkittu” myös Razzie-pystillä. Benigni on tehnyt ohjaajan ja näyttelijäntöitä muutenkin hyvin harvakseen, sillä... Lue lisää
Hyvät ystävät, tutut ja tuntemattomat: koettakaa nyt kaikki ymmärtää se, että Terrence Malick on aikamme yksi suurimmista ohjaajista, jonka elokuvista välittyy ennenkaikkea tunne ja tyystin erilainen ote elokuvan tekemiseen kuin keneltäkään muulta tunnetulta ohjaajalta. Ja koska ote on niin erilainen, niin massa vihaa häntä. Minusta tuntuu, ettei juuri kukaan... Lue lisää
Arvostelu on poikkeuksellisesti englanniksi, koska tarvitsen pientä touchin ylläpitoa yliopiston pääsykokeita varten. The Big White is directed by Mark Mylod, the man behind the first Ali G movie, Ali G indahouse. His main focus, however, has recently been in TV business, directing series such as Entourage and Fast Show.... Lue lisää
Lyhyesti sanottuna kultilla tarkoitetaan sitä, että tietyn harrastajapiirin keskuudessa palvotaan jotain asiaa tai vaikkapa ihmistä. Kirottujen metsän (Forest of the Damned)-DVD:n takakannessa puhutaan juuri edellä mainitun elokuvan ohjaajasta, Johannes Robertsista, tällä sanalla. Itse, näin elokuvan katsoneena, voin mielestäni helvetin hyvin kysyä, että miksi ihmeessä, sillä amatöörimäisellä otteella väkerretty Kirottujen... Lue lisää
Markus Selin on ymmärrettävistä syistä demonisoitu useissa suomalaisissa elokuvapiireissä, sillä imagopleksien ja poninhännän välistä ei monien mielestä löydy mitään muuta kuin rahanahneutta ja amerikkalaisen toimintaelokuvan ihailua. Suomen Bruckheimerin tuottama Paha maa olikin monille suuri positiivinen yllätys ja puun takaa kimppuun päässyt laatuelokuva, ensimmäinen merkki valosta Solarfilmsin mustissa uumenissa. Erityisesti... Lue lisää
Joka joulu elokuvateatteriin ponnahtaa jokin elokuva, jonka kantavana sanomana on rakkaus, draama ja joulun tuoma hyvä henki. Vuonna 2005 mainostettu ja jouluna teatteriin työnnetty elokuva, Perheen jalokivi (The Family Stone), on juuri tämänkaltainen elokuva. Marmeladilla höystetty rakkausdraama, joka vain raapaisee rakkauden suojatuinta aluetta: sydäntä. Perheen jalokivi onkin enemmänkin kuin... Lue lisää
