Greenland 2: Migration

Vuonna 2020 ilmestynyt Greenland, eli juoneltaan hyvin geneerinen maailmanloppua kuvaava katastrofielokuva, joita on aina tullut tasaisin väliajoin, mutta se erottui tuolloin hyvin maanläheisellä otteellaan. Siinä seurattiin Garrityn perheen matkaa kohti Grönlantia suojaan maahan saapuvaa meteoriittiparvea varten. Se mikä tästä teki hyvän oli toki Gerard Butlerin ja Morena Baccarinin kemia, ja kuinka tällainen tapahtuma menisi normiväen näkövinkkelistä. Tarina olisi siis hyvinkin voinut loppua tähän. Mutta koska kyseessä on hollywood, ja ensimmäinen osa menestyi ok lippuluukuilla, niin pitihän tälle jatkoa alkaa suunnittelemaan, mutta mistä lähteä liikkeelle kun maapallo on muuttunut asumattomaksi meteoriittien paukuttmaksi jättömaaksi? Noh, sitä ohjaaja Ric Roman Waugh yhdessä Butlerin kanssa lähtee ottamaan selvää.

On kulunut 5 vuotta siitä kun Clarke komeetta osui maahan tuhoten suurimman osan sivilisaatiosta, ja jättäen pysyvän jäljen maapallon ekosysteemiin radioaktiivisuudellaan ja magneettisilla myrskyillään. Garrityn perhe asustelee siis Grönlannissa maan alla sotilastukikohdassa jossa elämä alkaa kuitenkin käymään tukalaksi maaperän epävakaisuuden takia. Ja eipä aikaakaan kun kakka osuu niin sanotusti tuulettimeen ja koko tukikohdan väen on paettava paikalta ulkoilmaan jonka ilmaa ei pysty edes hengittämään. Onneksi tutkijat ovat löytäneet ehkä seuraavan ”turvasataman” Italian ja ranskan läheltä, eli paikalta johon komeetta iski, joten Garrityn perhe lähtee tietenkin läpi tuulen ja tuiskun kohti tuota uutta eedeniä kohdaten matkalla jälleen ne kaikki kliseet mitä tällaiseen matkaan kuuluu.

Liverpoolin satamasta monien mutkien kautta kuivuneen englannin kanaaliin, ja sieltä tietenkin läpi euroopan. Elokuva muuttuukin tässä vaiheessa eräänlaiseksi apocalyptiseksi seikkailuksi jossa maailma on tosiaan tuhoutunut, mutta jäljelle jääneet ihmisten rippeet silti yrittävät tappaa toisiaan ja hyötyä toisistaan. Ei ole mitään ”uudelleen rakentamisen” kiimaa tai vastaavaa. Jokainen toimii vain oman napansa eteen. Ehkä se näin menisikin, mutta se tekee elokuvasta hieman masentavan, ja ainoa asia mikä pitää katsojan hereillä on Butlerin voimistuvat voihkinat ja ärinä. Morena pitää kuitenkin lippua korkealla ja pienet valonpilkahdukset rytmittävät elokuvaa hyvin. Mutta aina kun jotain hyvää tapahtuu, niin katsoja tietää että kohta mennään taas päin puuta.

Greenland 2 on ajoittain hyvin tehtyä katastrofi- ja post-apokalyptista elokuvaa, mutta ajoittain se ärsyttää ennalta-arvattavuudeltaan. Päähenkilöistä toki välittää mistä plussaa, mutta itse maailma on hieman epäuskottava, ja tehosteet eivät ole edes ensimmäisen elokuvan tasolla. Ehkä ohjaajaakin on alkanut masentaa, ja vaikka elokuvassa ei päästäkään mihinkään päätökseen, niin epäilen että jatkoa on enään luvassa sillä menestys on ollut tämän suhteen heikkoa eikä tähän aiheeseen kannata enään palata. Tästä aiheesta on jo tässä elokuvassa, mutta myös 100 muussa samanlaisessa elokuvassa lypsetty kaikki oleellinen. Tämä menee kertakatsottavana viihteenä, jättäen ajatuksen takaraivoon että tämän olisi voinut myös jättää tekemättä.