Narcos: México – Season 1

Vuosina 2015–2017 valmistunut rikossarja Narcos loi osittain tositapahtumiin perustuvan, koukuttavan kuvauspinnan Kolumbian huumekartellien toiminnasta. Alkuperäisen sarjan päätyttyä kysyntä oli Netflixille liian suurta hukattavaksi, ja niinpä jo vuonna 2018 julkaistiin Narcos: Mexico. Se seurasi Guadalajaran kartellin nousua ja tarjosi meksikolaisille näyttelijöille, kuten Diego Lunalle, loistavan tilaisuuden nousta parrasvaloihin – vaikkakin Luna teki sen isosti jo paria vuotta aiemmin Rogue One: A Star Wars Story -elokuvassa. Syntyi kolme kautta pitkä eepos, jonka ensimmäisellä tuotantokaudella seurataan erityisesti Kiki Camarenan (Michael Peña) otteita DEA-agenttina sekä Lunan esittämää kunnianhimoista Miguel Ángel Félix Gallardoa. Gallardo onnistuu yhdistämään Meksikon hajanaiset ja keskenään sotivat marihuanan kasvattajat yhdeksi tehokkaaksi rikosorganisaatioksi.

Tämä tuotantokausi ja koko sarja alkaa 1980-luvulta, jolloin huumebisnes oli vielä paikallista ja verrattain pientä siihen verrattuna, mihin se myöhemmin muuttui. Sarja kuvaa modernin huumesodan alkupisteen syntyä Félix Gallardon luoman kartellin kautta. Tuloksena on paljon verta, kaaosta ja väkivaltaa, joka tuotantokauden lopussa henkilöityy DEA-agentti Kiki Camarenan kidnappaukseen ja korruptoituneiden viranomaisten suorittamaan raakaan kidutusmurhaan. Koko kausi on kuin hiljaa syttyvä, mutta nopeasti liekkeihin roihahtava amok-juoksu, joka rauhoittuu vasta aivan lopussa, kun uusia huolenaiheita aiheuttanut Rafa (loistava Tenoch Huerta) saadaan raivattua telkien taakse. Siinä missä alkuperäinen Narcos puski viidakkoihin, Bogotán kaduille ja Medellínin maaseudulle, Narcos: Mexico pureutuu enemmän kiinni henkilöihin kuin paikkoihin. Välistä Lunan esittämä Félix näyttää rationaaliselta liikemieheltä loistohotellinsa uumenissa, mutta megalomaanisesti kasvaneen bisneksen luoma kaaos ja jatkuvasti lisää rahaa vaativa taustajoukko suistavat hänetkin säännöllisesti hulluuden partaalle.

Sarjan ensimmäisen tuotantokauden näyttelijät onnistuvat tehtävässään mielestäni hyvin – kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Diego Luna epäonnistuu osittain pääosassa ollen jollain tapaa liian poissaoleva ja karismaton. Tämä on osittain epäreilua kritiikkiä, sillä vertailen hänen työtään lähes automaattisesti alkuperäissarjan Wagner Mouran kertakaikkisen loistavaan suoritukseen Pablo Escobarina. Moura muuten vilahtaa tämänkin sarjan ensimmäisellä kaudella tehden yhteiskohtauksen Lunan kanssa, eikä tuossa hetkessä jää mitään epäselvää siitä, kuka tarvittaessa veisi sarjaa eteenpäin. Lunan tulkinta on epätasaisen häilyvää: välillä hän on aiheen ytimessä, mutta liian usein hän taantuu taka-alalle passiiviseksi toimisto-organisaattoriksi. Toista, hyvinkin ylinäyttelevää ääripäätä tarjoaa Ernesto Alterio, joka näyttelee kieron poliisipäällikön roolinsa joko tahallaan tai tahattomasti täysin yli. Tällaisessa tilanteessa katse kääntyy usein ohjaajiin, mutta tuntuu, ettei Alteriota ole pidätellyt kuvauspaikalla oikein mikään, vaan hän veti roolinsa railakkaasti yli.

Railakkaasti yli tanssii myös meksikolainen näyttelijä ja runoilija (!) Joaquín Cosío. Hänen hahmonsa, Don Neto, on omalla tavallaan ensimmäisen tuotantokauden kantavia voimia, jossa Felix tarvitsee aika ajoin järjen ääntä. Toisaalta Don Neton hahmo vetää sarjassa myös välillä alkoholin ja muiden päihteiden kautta todella isolle vaihteelle ja tuntuu, ettei monissa tunnetuissa leffoissa (kuten Quantum of Solace ja The Lone Ranger) näytelleen Cosíon tarvitse edes hirveästi yrittää; niin karismaattinen hahmo hän on tässä sarjassa. Toinen raivohullu on Tenoch Huerta (Black Panther: Wakanda Forever), jonka hahmo Rafa on aluksi Felixin operaation aivot suunnitellessaan uudenlaista marihuanalajiketta ja perustaessaan sille peltoa autiomaahan. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Felix taipuu kokaiinikaupan syövereihin saaden Rafan tuntemaan itsensä riittämättömäksi ja lopulta suoraan sanottuna hulluksi. Tuloksena on päihteiden värittämä huutomyrsky, jonka Huerta raivaa läpi kuin umpeenkasvanutta viidakkoa viidakkoveitsellä leikaten.

Yksi sarjan ensimmäisen tuotantokauden hahmoista on Michael Peña, joka tuo sarjaan Kiki Camarenana poliisin näkökulmaa, mutta kuitenkin sellaisella vimmaisella ja pakkomielisellä kaiholla, että sitä jää ihmettelemään työkaveri James Kuykendall (Matt Letscher) Kikin vaimoa näyttelevän Alyssa Diazin ohella. Peñan hahmo on historiallisesti tärkeä, mutta jotenkin hänestä ei irtoa sitä karismaa, mitä yhdeltä pääosan esittäjältä voisi olettaa. Hän on pohdiskeleva, kiihkeä ja välillä jopa poissaoleva, kun tietynlainen pakkomielle Felixin kukistamisesta kaihertaa mieltä ja joka omalla tapaa aiheuttaa Kikin karmivan kohtalon. Hän on kuin väliinputoaja, joka toisaalta rauhoittelee ja taas välillä riehuu ympäriinsä päivitellen Meksikon viranomaisten haluttomuutta yhteistyöhön.

Narcos: Mexico on ensimmäiseltä tuotantokaudeltaan varsin ailahteleva sarja, eikä se missään nimessä ole Narcosia parempi sarja, koska sen käsikirjoitus ja näyttelijät eivät pääse sille tasolle, mille heidän pitäisi suoraan sanoen päästä. Ehkä vika on käsikirjoituksen lisäksi myös ohjaajissa, mutta kuinka paljon ohjaajien piikkiin voi laittaa sitä, että jotkut sarjan hahmoista eivät ole tarinan ”sisällä”? Se on minusta hyvä ja osittain tarpeellinenkin kysymys, sillä aiheesta riippumatta tv-sarjasta (tai elokuvasta) pitää jäädä katsojalle jokin jälki: tunne, että tässä katsottiin jotain todella hienosti esitettyä filmitaidetta. Sitä Narcos: Mexico ei kuitenkaan ole, sillä se ei pääse edeltäjänsä tasolle oikein missään vaiheessa.