Samaritan

Muun muassa The Pope’s Exorcist (2023) elokuvasta tuttu ohjaaja, Julius Avery, ohjasi vuonna 2022 Bragi F. Schutin (käsikirjoitti muuten ihan ok-elokuvan, The Last Voyage of the Demeter) käsikirjoittaman elokuvan Samaritan, jossa Sylvester Stallone pääsi vielä kerran ottamaan osaa supersankarigenren elokuvaan, tällä kertaa pääroolissa. Tuloksena oli keskinkertaista toimintahumppaa, kun roskakuskina toimivan ja vanhoja laitteita korjaavan Joen (Stallone) kulissit kaatuvat innokkaan lapsen, Samin (Javon Walton), toimesta. Siitä uudelleensyntyy kaupungin kadonnut sankari, Samaritan, jota Sam tietysti ihailee, ja jota elokuvan pääpahis, Pilou Asbæk tietysti inhoaa hurraten kadonneen sankarin kaksoisveljen puolesta. Hyvä ja paha, Jing ja Jang, ovat taas syötillä, kun rikoksia pursuavan ja likaisen kaupungin on aika katsella valoa räjähdyksien ja taistelun jälkeen.

Elokuvan juoni on varsin rennon reipas ja helppo: rapistuneessa kerrostalossa äitinsä kanssa asuva poika uskoo löytäneensä 25 vuotta sitten kadonneen supersankarin, jonka palaaminen tietysti saisi kaupungin takaisin raiteilleen. Taustalla tietenkin on traaginen taistelu hyvän ja pahan eli kahden veljeksen kesken, jossa tulipallomaisessa taistelussa molemmat veljet katosivat kuvasta jättäen kaupungin asukkaat pulaan. Tai pulaan ja pulaan: sankarit vain hävisivät tavallisten ihmisten jäädessä ihmettelemään tapahtunutta. Nyt kuitenkin Samin ehkä kymmenettä kertaa tapahtuva herääminen siihen, että Samaritan on palannut manifestoituu jälleen kerran lapsenomaiseksi uskoksi, että tämä kerta on toisin, kun vanhaan pipoon ja takkiin sonnustautuva Joe laahustaa Samin sankariksi.

Elokuvan näyttelijät ovat ihan ok-tasolla. Innostuneen Samin näyttelijällä, Javon Waltonilla, on ura selkeästi edessään, vaikka hän hieman kliseisesti innostuneen lapsen roolinsa vetääkin läpi. Pilou Asbæk puolestaan on laitettu leikkimään elokuvan pahista ja mikäs siinä leikkiessä, kun puvustajat ovat pukeneet hänet Mad Maxin kaltaiseksi aavikkosoturiksi ilkeillä ilmeillä höystettynä. Kun mukaan lasketaan varmaan aidosti väsynyt Sylvester Stallone väsyneenä Joena, on kasassa ihan perushyvä näyttelijäkaarti, jota sopivasti pehmennetään ja pyöristetään sivuosarooleista käsin.

Samaritan on keskinkertainen elokuva, jossa oikeastaan ei ole mitään järkeä. Supersankari-genreen kyllästyneelle Samaritan vaikuttaa aidosti jo pakkupullalta, eikä Avery osaa oikein piirtää kankaalle muuta kuin vesiväreillä sotkuisaa ihmissuhdedraamaa ja toimintaa. Kun kaikki tuntuu haalealta, on katsojan tehtävä ainoastaan ”nauttia” ja ihmetellä, että miten 77-vuotias Stallone jaksaa heilua televisiossa vai kupsahtaako hän itsestään jossain vaiheessa elokuvaa. Tämä oli sinänsä ihan hyvä yritys, mutta itse aidosti mietin, että miksei Stallone siirry jo eläkkeelle?