Jurassic World: Rebirth

On vaikea uskoa, että 32 vuotta sitten alkanut elokuvasarja jatkaa edelleen kulkuaan, näin vahvana. Mutta kun pääosiin on saatu itse Scarlett Johansson, ohjaukseen legendaarinen Gareth Edward ja käsikirjoittajaksi alkuperäisen Jurassic Parkin rustannut David Koep niin studio todella otti vakavasti tämän jatkon. Elokuvasarjalla kun oli ollut tavallaan 2 eri trilogiaa, joten lopettaminenkin olisi ollut ihan luontevaa.

Mutta mistä jatkaa, kun edellisessä Jurassic World: Dominion osassa dinosaurukset olivat vallanneet maailman joka nurkan, ja ihmiset yrittivät tulla toimeen näiden isojen liskojen kanssa? Noh, kuten tohtori Malcom aikanaan sanoi, luonto löytää tiensä, ja niin on käynyt nytkin, sillä dinosaurusten elimistö ei yksinkertaisesti kestä nykymaaliman tilaa, ja ainoa paikka missä ne selviävät, on lähellä päiväntasaajaa, ja varsinkin paikka mistä kaikki sai alkunsa. Saari nimeltä Ile Saint-Hubert toimi aikanaan koe paikkana missä tiedemiehet kasvattivat erilaisia dinosauruksia, ja kuten arvata saattaa ensimmäisestä Jurassic World elokuvasta, luonnollisuus ei ollutkaan enää valttia, vaan tiedemiehet lähtivät villeille sivupoluille luomaan mutantteja, jotka olisivat yleisölle mielenkiintoisempia. Yllättyneet parijonoon, että homma ei mennyt ihan putkeen.

Mutta miksi tämä kaikki on niin kiinnostavaa? No siksi että jälleen yksi ylikansallinen ahne korporaatio haluaa hyötyä näistä dinoista, ja tällä kertaa tarvitaan niiden verta, jotta voidaan kehittää uusi mullistava syöpälääke, joka parantaa kaikki. Ongelma on siinä, että tämä veri pitää ottaa elävästä dinosauruksesta, ja lajit, joista verta tarvitaan ovat tietenkin kaikkien isoimpia elementissään, eli Mosasaurus jonka monet muistava kivana pikku valaana, joka popsi tyranosauruksia aamupalaksi. Titanosaurus, joka nimestään poiketen muistuttaa onneksi Brachiosaurusta, sekä Quetzaloaltus joka on F-16 hävittäjän kokoinen lihansyöjä lintu. Eli helppo homma.

Näin päästäänkin sitten itse elokuva toisiin kantaviin voimiin, eli ihmisnäyttelijöihin ja kuten aikaisemmin mainitsin, on Scarlett vihdoin päässyt fanittamansa franchiseen näyttelemään palkkasoturi Zoraa jonka tiimissä toimii laivan kapteeni Duncan Kincaid jota esittää loisteliaasti aina sympaattinen Mahershala Ali. Tähän iloiseen joukkoon liittyy tietenkin aina pakollinen tiedenörtti, mutta koska Sam Neil ei ollut saatavilla, niin Tohtori Henry Loomisin rooliin pääsee Bridgertonissa vaikuttanut Jonathan Bailey. Elokuva vaatii kuitenkin aina sen limaisen korporaatio äijän, ja tällä kertaa siihen on päässyt Ruberth Friendin esittämä Martin Krebs. Jotta elokuva ei pyörisi vain tälle dinosaarelle vapaaehtoisesti pyrkivien joukosta, on mukaan saatu hellyttävä Delgadon perhe, jonka Zoran johtama joukko pelastaa Mosasauruksen hyökkäyksestä ja tästä saadaankin hyvää kontrastia eri ihmisten motiiveille selviytyä noin 1000 hampaan hyökkäyksistä.

Mutta entäpä itse tarina? Se on tuttua Jurassic maailmaa, ja siinä on kaikki ne elementit mitkä tekevät tästä hyvän elokuvan. Jännitys on koko ajan läsnä, ja nyt on ymmärretty myös suvantokohdat ja hahmojen väliset kemiat. Scarletin ja Baileyn välillä on kemiaa, ja Mahershala on juuri niin pidettävä kuin hän aina on. Dinosaurukset ovat kaikesta huolimatta hyvin uskottavia, ja voi pojat T-rexin ja Delgado perheen välinen takaa-ajo nosti hikikarpalot jopa tällaisen paatuneen leffafanin otsalle. Uudet mutanttisaurukset eivät vedä vertoja raprtoreille, mutta niillä oli paikkansa, ja vaikka D-Rex oli ehkäpä vielä yliampuvampi kuin Indominus Rex, niin toihan se sellaisen annoksen pelkoa elokuvaan, että oksat pois. Elokuvassa on myös vinkkauksia aikaisempiin teoksiin, ja tällainen Jurassic nörtti, joka on nähnyt jokaisen tämän sarjan elokuvan elokuvateatterissa, niin kyllähän se lämmittää sydäntä.

Kuten yltä voidaan lukea, niin minä todella pidin tästä elokuvasta, ja nostaisin tämän samalle tasolle Lost Wordin kanssa vain karvan alkuperäisen ensimmäisen osan taakse. Ja tämä kertoo, että nyt on oltu tosissaan, ja todella onnistuttu. Kun John Williamsin kuuluisa score lähtee soimaan, kananlihalta ei voida välttyä.