Fear City: New York vs the Mafia

Netflixissä neljä päivää sitten julkaistu, kolmen episodin mittainen, minidokumentti, Fear City: New York vs the Mafia on osittain mielenkiintoista, jokseenkin silti hieman itseään toistavaa katseltavaa 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun New Yorkista, joka taisteli liittovaltion tuella omenaista kaupunkia hallitsevaa mafiaa vastaan.

Jos keskinkertaisesta sarjasta pitää etsiä jotain hyvää ja mielenkiintoista, niin se on se, että kuinka laajasta salaliitosta mafian toiminnasssa oli kyse. Mafia olikin ulottanut lonkeronsa aina ammattiyhdistysliikkeestä kuljetusyrityksiin ja vieläpä pilvenpiirtäjiä Manhattanille rakentaneisiin betoniyrityksiin. Onkin varsin yllättävää, kuinka suuri rooli järjestäytyneellä rikollisuudella on ollut Yhdysvaltain lähihistoriassa ja sen infrastruktuuria rakentaneiden yritysten liiketoiminnassa.

Yhteen summattuna Fear City: New York vs the Mafia on suhteellisen tylsää ja -ohjelmointitermein sanottuna- rekursoitua katseltavaa. Katsojalle näytetäänkin entisten agenttien kuvauksia mikityksistä, sekä vyörytetään salakuuntelun tallentamia keskusteluja välillä jopa toistojen avulla eteenpäin samalla kun agentit kuuntelevat niitä vanhoilla laitteillaan.

Tuloksena on kolmen episodin mittaiseksi venytetty minisarja, jossa entiset agentit ja syyttäjät pääsevät muutaman vanhan mafian jäsenen ohella kertomaan tapahtumista ja siitä, miltä heistä tuntui tehdä tätä uraa uurtavaa työtä. Katsojalle puolestaan käteen ei jää oikeastaan mitään muuta kuin perustyydyttävä yhteenveto siitä, miten viiden suuren mafiaperheen pomot jäivät kiinni RICO:n avulla FBI:n ja syyttäjien ristitulessa. Niinpä ei ole mikään ihme, että sarjan kolmas episodi jättää katsojan eräänlaiseen tyhjiöön, jossa odottaa paljon muuta ja ihmeellistä, muttei saa lopulta yhtään mitään. Toisaalta, kun tositapahtumiin viitataan, kaikkea ei vaan kertakaikkiaan voi saada, mutta silti dokumentti on allekirjoittaneen mielestä hieman kömpelösti rakennettu kokonaisuus.