Another life – Season 1

Netflix on todenteolla rymistellyt hyvien ja ennenkaikkea scifi tv-sarjojen markkinoille tuoden vuosi vuodelta yhä vain parempia ja näyttävämpiä sarjoja. Tuntuu että kukaan muu ei oikein edes tee tällaisia sarjoja, mutta ehkä tästä on jo tullut netflixin tavaramerkki. Mistä siis oikein on taas kyse? Aaron Martinin luoma avaruus-draama Anorhter life on ehkäpä synopsikseltaan jopa pelottavan kliseinen tuoden jälleen kerran ulkoavaruuden oliot maahan ensikontaktin merkeissä ja tottakai tapahtumat sijoittuvat määrittelemättömään tulevaisuuteen. Alkuasetelma on jopa pelottavan tuttu ja kieltämättä herää kysymys että eikö jotain uutta olisi voitu luoda? Mutta vaikka sarja on saanut murska-arviot ja itsekin suurena scienci fictionin fanina nyrpistelin alkuun nenääni tälle, niin antaisin tälle silti mahdollisuuden.

Kymmeneen jaksoon jakautunut tarina vie eteenpäin hyvin päämäärätietoisesti ja on mukava nähdä että ikärajalla ei ole lähdetty kosiskelemaan nuorempia katsojia, vaan mukavan hurmeinen meininki jatkuu läpi sarjan. Mutta jos tarina on ajoittain jopa kliseisen ennalta-arvattava, niin onneksi osa näyttelijöistä pelastaa tilanteen. Nimittäin lempi scifinäyttelijäni Katee Sackoff vetää tätä avaruusjoukkoa läpi galaxin kapteeni Nikona vähintäänkin tilanteen vaatimalla kovuudella ja ei Galactican Starbuck voi olla huono veto tällaiseen sarjaan. Sarjan muut näyttelijät olivat ainakin allekirjoittaneelle hieman uusia, vaikka toki Nikon miestä esittää vanha tuttu tv-sarja jyrä Justin Chatwin (weeds ja american gothic). Muitakin positiivisia esityksiä siis nähdään, ja ainakin avaruusaluksen tekoälyä esittävä Samuel Anderson sekä lääkäriä näyttelvä JayR Tinaco, sekä myös aluksen toista pilottia Casia esittävä Elizabeth Faith Ludlow kerää sympatia pisteet puolelleen.

Mutta entäpä itse tarina? Sarja alkaa tietenkin siitä kuinka tuntematon avaruusalus laskeutuu maan pinnalle muodostaen ympärilleen läpäisemättömän kritallia muistuttavan vaipan ja jämähtää paikalleen. Tiedemiehet alkavat tietenkin tutkimaan että mikä on kun mitään kontaktia ei tule, mutta he hoksaavatkin että kyhäelmä lähettää signaalia läpi avaruuden planeetalle, jonka uskotaan olevan niiden koti. Tästä saadaankin idea lähettää tarkoin valittu joukko ihmisiä läpi avaruuden tutkimaan että mitähän ihmettä meidän planeetalle tupsahti. Kliseistä eikö totta? Sarja pääsee kuitenkin hyvään vauhtiin kun ensimmäiset ongelmat alkavat. Heti ensimmäisessä jakossa saadaan kokea kapinaa ja nuoruuden intoa. Välillä tuntuu että eikö ihmiset ole kehittyneet tunnetasolla, vaikka tekoäly, hyperuni ja ties mitä muita innovatiivisia keksintöjä on tehty. Keskellä avaruutta ihmiskunnan ainoana toivona onkin hyvä käydä vähän nokkapokkaa siitä mitä tulisi tehdä.

Mutta sarja ei onneksi seuraa pelkästään avaruudessa käytävää dilemaa, vaan myös maanpäällä alkaa tapahtumaan. Nikon aviomies tietenkin on yksi niistä tiedemiehistä jotka alkavat selvittämään mitä artefakti oikein on laatuaan ja tästä alkaakin näkymätön kilpajuoksu siitä kumpi ehtii ensin selvittämään mitä alienit oikein haluavat. Tässä tullaan näiden sarjojen toiseen kliseeseen, siitä kuinka valtiovalta on välillä aivan pihalla ja kärsimätön asioiden suhteen ja kuinka lehdistö, tai tässä tapauksessa sosiaalisen median supersuosittu ”bloggaaja” yrittää tunkea lusikkaansa soppaan ”kansalla on oikeus tietää” mantraa hokien. Sekä avaruusmatka että artefaktin tutkiminen yritetään kuitenkin pitää visusti salassa suurelta yleisöltä. Sarjan edetessä tämä tietenkin käy yhä mahdottomammaksi.

Kymmeneen jaksoon on kuitenkin saatu tiivistettyä avaruusmatkojen perinteiset kliseet joissa mallia otetaan välillä niin Event Horizonista, kuin alienista, interstellarista ja tietenkin alan pioneerisarjasta Star Trekistä. Välillä tieteelliset mahdottomuudet lyövät katsojaa silmille ja karanteenia ei edelleenkään osata noudattaa tavalla jolla koko miehistö ei olisi alati vaarassa. Tähän kun lisätään välillä reistaileva alus, sekä tietenkin tekoälyn identiteettikriisi niin aikalailla kaikki alan kliseet alkaa olemaan käsitelty. Onkin harmi että välillä tuntuu että väen väkisin yritetään tarinaa ryydittää ties minkälaisilla ongelmilla eikä luoteta näyttelijöiden keskinäiseen kemiaan ja siihen minkä voimin star trek esimerkiksi vuosikaudet jyräsi eteenpäin, eli mielenkinntoiset hahmot ja heidän taustatarinanasa. Hämmentävintä tässä nimittäin on, että ainoastaan Muutaman päähenkilön tarinaa avataan edes hiukan, mutta suurin osa miehistöstä jää aivan pimentoon ja paperinohuiksi hahmoiksi joista ei jaksa välittää tuon taivaallista.

Another lifen ensimmäinen kausi on kuitenkin hyvä alku mahdolliselle pitkälle avaruussarjalle jos jatkokausilla näitä muutamia puutteita aletaan paikkaamaan. Sarjan loppu nimittäin jättää kaiken jälleen auki ja kääntää koko avaruuslennon motiivit uusiksi. Sekään ei loppupeleissä yllätä ja tässä onkin sarjan se isoin akilleenkantapää että missään vaiheessa en oikein yllättynyt mistään. 10 jaksoa kuitenkin rullaa hyvin omalla painollaan eteenpäin ja ainakin Nikoa esittävä Sackhoff pitää jonkinlaista tasoa yllä ja viimeisen jakson jälkeen tulee mieleen että toista kautta jää kuitenkin vähän odottamaan sen sijaan että heittäisi koko sarjan vessasta alas. Eli kaiken kaikkiaan aavistuksen koukuttava, kliseinen, mutta viihdyttävä avaruussarja scifin ystäville.