Captain America: Winter Soldier

Toinen Kapteeni Amerikan sooloelokuva on nähnyt päivänvalon ja lähdin ihan mielenkiinnolla toteamaan sitä, että onko ensimmäisen osan väljyyttä ja tappeluhalukkuutta saatu jotenkin järkeistettyä. Suora vastaus tuohon on ei, sillä Captain America: Winter Soldier jatkaa samalla linjalla kuin ensimmäinen osa, jossa sarjakuvan alati muuttuvat tilanteet hoidetaan taisteluilla milloin missäkin ja milloin ketäkin vastaan. Elokuvasta oikeastaan puuttuvatkin vain sarjakuvien “äänitehosteet”, mutta muuten elokuvaan huomaa kyllästyvänsä nopeasti, sillä samanlaista päsmäröintiä on ennenkin nähty monissa muissa elokuvissa.

Elokuvan katsoja huomaakin seuraavansa varsin yleistä teemaa: kun tunne katoaa ja tarina muuttuu käsittämättömän epäuskottavaksi (mutta tosin sarjakuvamaiseksi), jää tilaa ainoastaan toiminnalle, jota tarjotaan katsojalle oikein tuutin täydeltä. Siihen iloon yltyy Anthony- ja Joe Russon (You, Me and Dupree ja lukuisia tv-töitä) siivittämänä Chris Evans ja kumppanit, jotka ovat luonnollisesti melko tuttuja muista Avengers-elokuvista mikäli niitä on vahingossa tai puolivahingossa tiiraillut. Niinpä kilpeä heiluttava sarjakuvasankari ja yksisilmäinen Samuel L. Jackson saavat Scarlett Johanssonin ohella paiskia ylitöitä hieman ylipitkäksi venähtävän elokuvan parissa.

Niinpä tälläkin kertaa mennään vähän S.H.I.E.L.D-sarjan hengessä hoitamaan Hydran uhkaa pois tieltä kilven ja kuivan huumorin voimalla. Samalla katsotaan vähän katsotaan malleilta näyttäviä vastanäyttelijöitä silmiin ja kuullaan Hydran suurista salajuonista samalla kun lentävät lentotukialukset (tai vastaavat) nousevat ilmaan tappaakseen suuren määrän ihmisiä. Niin ja tuodaanpä mukaan vielä Sebastian Stanin Talvisotilas, joka on vastaisku Kapteeni Amerikalle itselleen. Päämääränä ja kohtalona on tietenkin Amerikan ja sitä kautta koko maailman kohtalo.

Kaiken kaikkiaan Captain America: Winter Soldier on ehkä hieman puuduttava elokuva siinä mielessä, että Avengers-pohjaisia elokuvia ollaan viime vuosina nähty oikein liukuhihnalta. Sen takia sinänsä ihan asiallinen ja hyvä supersankaritoiminta maistuu aavistuksen puulta siitäkin huolimatta, että sarjakuvien henkeä ollaan saatu mukaan ihan mukavalla tavalla. Toisaalta elokuvan voi nähdä selkeänä jatkumona Avengers-teemalle, jossa asioita ei oteta liian ryppyotsaisesti, vaan elokuvasta löytyy myös huumoria. Perusviihdettä tämä kuitenkin on, siitä ei pääse mihinkään, vaikka taustalla on sinänsä laadukas tuotanto.