Lucy

Luc Besson on palannut vihdoin sieltä pienten peikkojen parista sekä käsikirjoittamisen ja tuottamisen maailmasta ja tarttunut itse haasteeseen ja täräyttänyt ilmoille hyvin itsensä näköisen elokuvan. Toki mies teki vuosi sitten mafia-aiheisen ”The Family” leffan, mutta nyt ollaan siinä perinteisessä Besson maailmassa.

Scarlett Johansson on tällä hetkellä kuumaa kamaa elokuvamarkkinoilla, ja onkin ilahduttavaa että neitokainen tuntuu yrittävän mahdollisimman paljon erilaisia rooleja. Megaelokuva Avengerista nainen eksyi indie leffa Under the Skin pariin ja siitä nyt tähän teokseen. Lucy edustaa ehkä scifiä puhtaimmillaan. Jo pitkään ihmiskunta on leikkinyt ajatuksella miten ihmisen aivokapasiteetin kasvu vaikuttaisi elämäämme. Monen moisia laskelmia on tehty siitä että käyttäisimme vain 10 prosenttia aivojemme kapasiteetista, ja vaikka tämä onkin eräänlainen myytti, niin tosiasia on että emme hyödynnä aivojamme täydellä teholla. Lääketeknologia ottaakin suuria harppauksia aina eteenpäin, ja tämäkin elokuva lähtee siitä ajatuksesta että vihdoin olisi keksitty huume joka vapauttaisi lisää tehoja aivoistamme, ja siitäkös vasta riemu repeää.

Tarina lähtee jouheasti liikenteeseen Aasiasta jossa Scarlettin esittämä Lucy hengailee Taipeissa hulttio poikakaverinsa kanssa. Mies saa kuitenkin taivuteltua Lucyn hoitamaan yhden keikan hänelle erittäin huonolla verukkeella ja siitä alkaakin Lucyn erikoisin ja epämiellyttävin päivä. Hommat menevät siis munilleen oikein isolla kädellä ja Lucy löytää itsensä paikallisen mafiapomon hoteista jonka mielipuolisuus vetää vertoja Arpinaamalle. Oldboysta tuttu Min-Sik Choi onkin suorastaan pelottavan sosiopaattinen roolissaan. Lucy joutuukin siis perinteiseksi huume muuliksi tälle mafiosolle ja nieltävä kama ei olekaan ihan normaalia huumetta, vaan uutta mieltä laajentavaa lääkettä. Hommat saavat kuitenkin yllättävän käänteen kun Lucy joutuu tavaraa toimittaessa väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi ja huume pääsee vuotamaan naisen sisälmyksiin. Tästä alkaa muodonmuutos jota kukaan ei odottanut.

Samaan aikaan esitellään Morgan Freemanin hahmo professori Norman, joka kiertelee pitkin yliopistoja luennoimassa ihmisen aivoja ja teorioi mitä tapahtuisi jos aivokapasiteettimme lähtisi nousuun. Norman ei kuitenkaan voi edes kuvitella mihin Lucy loppupeleissä pystyy kun hän lääkkeen vaikutuksesta pääsee aina 100% kapasiteettiin asti. Besson vie tarinaa vauhdikkaasti eteenpäin ja tunnelma on hyvinkin perinteistä tälle ohjaajalle. Kuvakulmat, leikkaus ja vahvat naiset ovat aina olleet Bessonin vahvaa aluetta ja tämä ei ole poikkeus. Katsoja tuntee itsensä välillä aivan yhtä hämmentyneeksi kuin Pariisin ylikomisaario Pierre Del Rio joka ensitöikseen joutuu todistamaan Lucyn voimat jotka eivät ole tästä maailmasta. Jopa perinteiset supersankarit jäisivät toiseksi Lucyn voimille, mutta samalla Lucy kamppailee oman kuolevaisuutensa kanssa. Samaan aikaan kun mafiosot yrittävät saada Lucya kiinni, yrittää hän itse selvitä hengissä omasta muutoksestaan.

Leffa nojaa todella vahvasti yksin Scarlett Johanssonin suoritukseen ja ilokseni huomasin että nainen kantaa sen kunnialla. Toki elokuva nojaa myös vahvasti juoneen ja Bessonin mahtavaan visuaalisuuteen. Mutta on tässä puutteensakin. Lucyn nousevat kyvyt nousevat lopussa sellaiselle tasolle että katsojan on hyvin vaikea hyväksyä niitä. Kukaanhan ei tiedä mitä oikeasti tapahuisi, mutta rajansa kaikella. Myös hieman rajattu näkymä tapahtumista ja toisaalta hyvin mustavalkoiset sivuhahmot latistavat tunnelmaa. Kaikesta huolimatta Lucy on tähän päivään ihan virkistävä scifielokuva joka palauttaa Luc Bessonin takaisin omalle mukavuusalueelle.Ei nyt ihan Fifth Element tasoa, mutta samoilla poluilla kuljetaan.