Escape Plan

Kun elokuvamaailma ei  tuota tarpeeksi uskottavia toimintasankareita, niin 80-luvun vanhojen karjujen on vain yksinkertaisesti otettava ohjat käsiinsä ja annettava meille kolmekymppisille ikuisille lapsille leipää ja sirkushuveja siihen asti kunnes kuolevat. Sylvester Stallonen uusi nousu on osoittautunut erittäin onnistuneeksi ja Rambo 4:stä alkanut elokuvaputki on vähintäänkin vakuuttava. Vaikka miehestä alkaa ikä näkymään niin olemus on edelleen uskottava ja miehessä on sitä jotain käsinkosketeltavaa karismaa mikä vain kasvaa iän myötä. Elokuvan toinen ”sankari” Arnold Schwarzenegger on myös saanut kasvoilleen arvokkaasti vanhentavan parran ja täytyy näin rehellisesti sanoa että jos nyt tänä päivänä joku Arnoldin kaltainen näyttelijä yrittäisi läpimurtoa Hollywoodissa niin epäilen että se enään onnistuisi. Mutta Arnold on oman aikakautensa lapsi josta pidetään ihan muista syistä kuin hänen näyttelijänlahjoistaan. Siihen myös tämä elokuva nojaa hyvin vahvasti.

Escape plan on tehty pienellä pilkkeellä silmäkulmassa, mutta ei ihan niin kieliposkessa kuin Expendables sarja. Maailmassa kun ei koskaan voi olla liikaa vankilapakoelokuvia, ja vaikka Eastwoodin Pako Alcatrazista oli ehdottomasti alan parhaita, niin kyllä Lambertin  Fortress, kuin tämäkin  ansaitsee paikkansa teattereissa. Excape Planin käsikirjoittajat eivät kyllä olleet keksineet mitään maatamullistavaa, koska periaatteessa tässäkin elokuvassa yritetään vain paeta huippuunsa viritetystä vankilasta. Mutta onneksi tässä sentään on muutama twisti ja vahvasti Stalloneen ja Arnoldiin nojaava juoni. Eli lyhykäisyydessään Stallonen esittämä Ray Breslin murtautuu vankiloista ammatikseen. Breslin on murtautunut lähes jokaisesta vankilasta amerikassa ja antaa näin vihjeitä omistajille kuinka näitä paikkoja voidaan parantaa. Viimeisimmän pakonsa jälkeen hän saa agentiltaan yhteydenottopyynnön jossa yksityinen firma on rakentanut huippuvankilan kaikkein vaarallisimmille vangeille jotka maailma haluaa unohtaa. Miehen tehtäväksi jääkin siis jälleen tehdä sitä missä on paras, mutta tällä kertaa Breslinin muroihin kustaan oikein huolella ja pakeneminen alkaa tuntua mahdottomalta urakalta. Breslinin täytyy ensimmäistä kertaa liittoutua oikeiden rikollisten kanssa päästäkseen ulos, jossa panoksena on oma vapaus ja henki.

Juoni ei siis ole hassumpi, mutta elokuva alkaa todella seesteisesti. Jopa kaltaiseltani Stallonefanilta meinasi usko loppua ensimmäisen puolentunnin aikana, mutta kun Breslin vihdoin herää lasikopitetusta huippuvankilasta alkaa elokuvaan tulla imua. Varsinaiseen laukkaan elokuva kuitenkin pääsee vasta Arnoldin ilmestyttyä ja voi herranjumala millainen kemia näillä kahdella on keskenään. Alkaa oikein harmittamaan mikseivät nämä kaksi tehneet enemmän elokuvia yhdessä silloin kun olin nuori. Mutta takaisin itse elokuvaan. Arnoldin esittämä Emil Rottmayer on erään rikollispomon henkivartija joka palaa halusta päästä vankilasta ulos ja kuinka ollakaan mies lyöttäytyy Breslinin kylkeen tietäen että tässä on hänen lippunsa ulos. Arnold pääsee oikein nauttimaan roolistaan ja herranjumala mitä läppiä mieheltä irtoaa, joista huippuna lähes 5 minuutin monologi omalla äidinkielellä saksalla. Elokuva vilisee kliseisiä vankilapakokohtauksia ja Arnoldin ja Stallonen vakio manöövereitä. Elokuvan loppu on silkkaa kasarikavalgadia jossa meikäläisellä nousivat ajoittain karvat pystyyn.

Escape plan ei kuitenkaan yllä aivan loistosuoritukseen. Sen käsikirjoitus ottaa liikaa oikopolkuja ja huumori on välillä aivan liian puisevaa. Myös pahiksena heiluvan Jim Caviezelin esittämä vankilajohtaja Hobbes on välillä äärimmäisen ärsyttävä. Elokuva kyllä vilisee vanhoja staroja jotka nostavat yleistä tasoa, kuten Sam Neil ja aina ihana Vinnie Jones. Varsinkin jonesin veto on aivan liian stereotyyppinen ollakseen edes hauska. Ilman äärettömän tylsää alkua ja hieman junnaavaa keskivaihetta tämä elokuva olisi ollut nappisuoritus. Nyt tämä on enemmänkin nostalgiastrippi meille Arnold ja Syltty faneille jossa moderni huippuvankila tarjoaa toimivat puitteet. Kertakatsottava toiminta jännitys jossa onneksi veri lentää ja kirosanat lentävät. Toivon todella että nämä herrat tekevät vielä jotain yhdessä sillä kumpikaan ei tunnu yksin jaksavan kantaa kokonaista elokuvaa, mutta yhdessä teho oli maaginen.