The Expendables 2

Lähes koko aikuisen ikäni olin haaveillut siitä, että joskus koittaisi se päivä kun kaikki 80-luvun toimintasankarit laitettaisiin samaan elokuvaan. Se päivä koitti muutama vuosi sitten Stallonen henkilökohtaisena projektina, joka sai nimen The Expendables. En varmasti ikinä unohda kohtausta kirkossa jossa Willis, Stallone ja Arska heittävät hetken läpyskää keskenään. Mutta jotain tästä rytinästä jäi monien ja itseni mukaanlukien kaipaamaan ja onneksi huutoon on nyt vihdoin vastattu. Jo pelkästään näyttelijälistauksen katsominen aiheutti ajoittaista rytmihäiriötä, mutta pieni skeptikko sisälläni varoi innostumatta liikaa, sillä jo kaksi tämän vuoden odotetuinta elokuvaa pettivät jollain tasolla. Nyt huoli kuitenkin on pyyhkäisty syrjään sillä The Expendables 2 antoi kaiken mitä odotin ja jopa vielä hieman päälle.

Tämä elokuva on niin monumentaalinen kunnianosoitus kaikille niille sadoille toimintaelokuville mitä nämä kaverit silloin väänsivät, ja joita me teini-ikäiset toimintafanit katsoimme silmät kiiluen haaveillen Arskan lihaksista ja Dammen kiertopotkuista. Niissä elokuvissa ei ollut tilaa naisille eikä millekään järjelliselle juonelle. Suurimpaa osaa väritti kylmä sota ja Reaganmainen maailmankatsomus. Onkin siis häkellyttävää että nyt vuonna 2012 tehdään lähes samalla sapluunalla oleva rymistely sillä erotuksella, että toimintaa on varmasti enemmän kuin noissa kasarileffoissa yhteensä. Simon West on Stallonen kanssa luonut sellaisen järkäleen, että muistin hengittää vasta lopputekstien alkaessa. Elokuva kun polkaistaan vaatimattomasti käyntiin lähes 20 minuutin toimintakohtauksella, jossa lahdataan toistasataa aasialaista terroristia Nepalissa, joka huipentuu lähes naurettavan massiiviseen pakoon lentokoneella jonka tykistöllä yksin hoitaisi koko lähi-idän kriisin. Ääniraita pauhasi sellaisella intensiteetillä, että Plevna 1:sen penkit tärisevät varmasti vielä ensi vappunakin.

Epilogin tarkoituksena on tietenkin tehdä niin vahva kannanotto siitä missä mennään, että loppua kohti kiihtyvä tahti ei varmasti jätä mitään arvailujen varaan. Tästä elokuvasta voisi varmasti kirjoittaa kokonaisen kirjan, sillä viittauksia, heittoja, kohtauksia muista elokuvista on niin paljon että tätä elokuvaa voisi luonnehtia intermedialisuuden Graalin maljaksi. Huolestuttavinta kuitenkin on se kuinka itse tunnistin niistä suurimman osan. Mutta palataksemme itse teokseen ja sen esiintyjiin niin yksi asia on kuitenkin pysynyt vakiona, nimittäin näiden herrojen näyttelijätaidot. Ne eivät nimittäin päätä huimaa, mutta tässä piileekin tämän elokuvan suurin vahvuus. Stallonesta aina Dolppaan asti kukaan ei ota itseään kovin vakavasti. Kaikki hahmot esittävät sitä karikatyyristä hahmoa itsestään minkä media on heistä luonut ja mistä heidät muistetaan. Ehkä vakuuttavin sisäänajo nähdään Chuck Norrisin kohdalla kun lännenmusiikki lähtee soimaan ja Norris astelee estradille heittäen läppää omista Chuck Norris internet-vitseistä.

Mutta älkää käsittäkö väärin, että tämä olisi puhdasta komediaa. Vaikka toiminta menee ajoittain (tai no lähes aina) yli rajojen, niin silti tällaista yltiöagressiivista ja lähes sadistista väkivaltaa ei pidä ottaa kevyesti. Huumori kuitenkin tasapainottaa tätä lähes täydellisesti ja kun pahiksena heiluvasta Vilainista (Van Damme) tehdään sen luokan sadisti, että oksat pois, niin väkivalta tuntuukin yllättäen hyvin oikeutetulta. Elokuvan ruumisluku nouseekin helposti 300 tuolle puolen ja kaikki vanhat ja uudemmat starat pääsevät toteuttamaan itseään juuri niillä kliseisillä manöövereilla joista heidät muistetaan. Kuin kirsikkana kakun päällä nähdään Arskan esittämän Trenchin lausuma “I’m Back”. Arviontini perustuukin siis lähes täysin tunteeseen. Tämä elokuva vain tuntuu niin hyvältä. Jos tätä analysoisi tarkemmin niin eihän tässä mitään järkeä ole, ja juonikin on niin kasaria että oikein naurattaa, sillä se kokonaisuudessaan on se, että Barney Rossin (Stallone) vetämä tiimi lähtee suorittamaan yksinkertaista tehtävää Willisin esittämälle Churchille joka sitten menee pieleen. Tämän seurauksena tiimi lähtee kostoretkelle heitä nöyryyttänyttä Vilainia vastaan pistäen samalla koko terroristijärjestön matalaksi, ja panoksena on tietenkin kasarihenkeen plutonium.

Expendables 2 on elokuvana juuri sitä mitä siltä odotti. Ehkä juuri siksi se tuntuu ja maistuu niin hyvältä, kun se ei edes yritä olla muuta kuin kasarihenkeen tehty rymistely, jossa testosteroni ja ruuti haisee. Kaikki eivät varmasti tätä elokuvaa ymmärrä, mutta ei ehkä pidäkään. Tämä on kunnianosoitus meille vanhan liiton faneille, jotka kasvoivat tähän maailmaan. Kiitos siis Syltylle, Stathamille, Li:lle, Dolpalle, Norrisille, Dammelle, Willisille ja Arskalle siitä, että vielä jaksatte viihdyttää meitä.

The Expendables 2
  • 95%
    Elokuva - 95%
95%

Poiminta

Genret: seikkailu, toiminta
Kesto: 102 min
Ohjaaja: Simon West
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Bruce Willis, Chuck Norris, Dolph Lundgren, Jason Statham, Jean-Claude Van Damme, Jet Li, Liam Hemsworth, Randy Couture, Sylvester Stallone, Terry Crews, Yu Nan
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2012

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

5 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Antti Pesonen
Antti Pesonen
13 years ago

Juuri näin!

B7
B7
13 years ago

Elokuva olis ollut niin paljon parempi, jos tappelukohtauksissa olisi otettu kameran kanssa vähän hillitymmin. Tokihan sen pitää jonkin verran ontua ja täristä, jos haluaa, ettei näyteltyjen lyöntien epäaitous paista täysin läpi, mutta on viimeaikoina tehty elokuvia, joissa kameraepilepsiasta huolimatta potkuista ja lyönneistä on saanut jotain selvää.Ihan kiva leffa. Muutama tosi hauska hauska kohtaus, tarpeeks kehnoa läppää ja tämmösiä elokuvia ajatellen mukavat hahmot. Lundgren nyt oli jopa luonnottomampi kuin olisin osannut odottaa, muttei se haittaa. Ei tosiaan mitään turhaa hifistelyä, suoraan turpaan ja takas kotiin.

Anonymous
Anonymous
13 years ago

Voisin jo lähes yhtyä arvostelijaan sillä niin samoilla poluilla mennään. Ainoa erottava tekijä on ehkäpä oma hieman korkeampi ikä, ja näin ollen jopa vielä laajempi ja vakiintuneempi 80-luvun toimintaelokuvien fanitus. Mutta enemmittä löpinöitä The Expendables on juuri se elokuva mitä odotin ja odotin ja odotin vuosikaudet ja kun se vihdoin tärähti tajuntaani en ajoittain osannut edes käsitellä niitä tuntemuksia mitkä tulvahtivat päähäni. Stallone tekee giganttimaisen palveluksen meille vanhan koulukunnan toimintafaneille ja näyttää nykysukupolvelle mistä oikeat toimintaelokuvat ovat tehty: hiestä, luodeista, verestä, naurettavista räjähdyksistä, turpaan mättämisestä ja huonoista one-linereistä. Toiminnan, huumorin ja henkilöhahmojen keskinäinen balanssi on jotain niin tökerön täydellistä että tätä pitää vielä pureskella pitkään ja hartaasti. Kaikkiin odotuksiin siis vastatattiin ja kuten Matti iskevästi ilmoitti: tälle pitää saada jatkoa. Myös Willisin, Stallonen ja Arskan yhteiskohtaus aiheutti niin suuren touhutipan lahkeeseen että toivottavasti Stallonella ei ala vielä ikä painamaan, vaan mies tulee edelleen kiusaamaan studiopomoja rehellisellä R-rated toiminnalla. 5/5p 🙂

Anonymous
Anonymous
13 years ago

Toimintaelokuva suoraan 80-luvulta R-merkin kanssa. Viittä tähteä tälle tekeleelle ei voi missään nimessä antaa edes kännissä, mutta kyllä tämä teos ansaitsee silti hieman krediittiä. Ensinnäkin Williksen, Stallonen ja iso-Arskan keskinäinen kohtaus on kertakaikkiaan maaginen ja samalla myös elokuvan hauskin kohtaus. Toiseksi on selvää, että jo 64-vuotias Stallone ja esimerkiksi yli viisikymppinen Lundgren eivät voi enää vetää itse toimintakohtauksiaan. Voin melkein vannoa, että suuri osa Stallonen toimintakohtauksista on stuntin käsialaa ja se vaatii silloin myös hektisempiä leikkauksia.Kolmanneksi on kiva nähdä, ettei läpänheitto ole jäänyt minnekään. Jos unohtaa koko elokuvan ympärille heitetyn kehikon, jonne on laitettu elokuvan kaikki kolme vuorosanaa (ei lasketa Rourken hienoa avautumista), niin on kertakaikkisen mahtavaa nähdä, kuinka kirjaimellisesti kaikki pistetään paskaksi.Neljänneksi annan vielä hymiöpisteet lopussa tapahtuvasta chillailusta, jossa on mukana minusta ainakin yksi yllättävä nimi. Elokuvalle annan puhtaasta viihdyttävästä roskasta 3.5/5p, koska ei tämä nyt esimerkiksi uutta Ramboa voittanut.

Anonymous
Anonymous
11 years ago

Tämähän oli mieletön paukku monellakin tapaa. Elokuvateatterin penkit suorastaan tärisivät, kun Stallone ja toverit piiskasivat itseään hurjaan menoon. Norris oli elokuvasssa jo selkeä vitsi, mutta kun koko elokuva oli pilke silmäkulmassa tehty valtava vitsi meille faneille, niin annan kaiken anteeksi. Kuningaskobra-vitsi, Van Dammen kiertopotkut ja Arskan Terminator-sekoilut huipentuivat huikeaan lentokenttäsekoiluun, jossa autoista revittiin ovetkin. Tämä oli minun ikäisilleni todellista mannaa monella tasolla. 4/5p