Kauhea kankkunen 2

Sanotaan nyt ihan aluksi, että pidin oikeasti Hangoverista, sillä se tuntui raikkaalta ja sellaiselta ronskilta komedialta, jollaista ei ollut ennen tehty. Pidin Bradley Cooperin, Ed Helmsin ja Zach Galifianakisin kemiasta, joka sai vitsit tuntumaan lähinnä spontaaneilta reaktioilta. Mutta siitä en sitten pitänytkään, että joku käyttää 80 miljoonaa dollaria tehdäkseen tästä yhdestä hyvästä kertavitsistä jatko-osan, jossa sama trio seikkailee apinan ja kokaiinia vetävän aasialaisen miehen kanssa Bangkokissa. Tekijät ovat toki Kauhea kankkunen 2 (The Hangover Part II) elokuvassa samat aina ohjaajaa myöten, mutta vitsit tuntuvat kuluneilta. Ed Helmisin hahmon, Stun, voivottelut -“ei taas”- tuntuvatkin osuvan varsin hyvin nappiin. Totuus nimittäin on, että Kauhea kankkunen 2 on hemmetin huono elokuva, jossa ei ole mitään järkeä tai edes hauskuutta.

Kerrataan aluksi Kauhean kankkusen oikeat tähtihetket: ne ovat lopputekstit, Galifianakis feikki-itkemässä kahdesti, sekä hmm… en oikeasti keksi enempää. Elokuvassa kyllä tarjoillaan varsinaisia herkkuhetkiä: ladyboy nakuttaa Stu:ta takaapäin, tupakkaa polttava apina, Stu:n naamatatutointi ja paljon muita puolihämmentäviä hetkiä, mutta totuus on, että Kauhea kankkunen 2 ei enää naurata. Sen tähtihetket ovat olleet jo ensimmäisessä osassa, jossa trio hauskuutti lähinnä vitsien ja tilanteen raikkauden voimalla. Nyt kun raikkaus on kadonnut ja vitsit toistetaan, niin jäljelle jää vain karu rahastamisen maku, joka ei pidemmän päälle ainakaan meikäläistä naurata.

Ja jotta kenellekään ei jää epäselväksi, niin kerrotaan elokuvan pohjatarina. Ideana on, että mieskolmikko juhlii polttareita, kadottaa jossain välissä muistinsa ja keräilee seuraavana päivänä jossain mystisessä paikassa kamppeitaan ja miettii, että mitä tulikaan tehtyä. Ensimmäisessä osassa triolla oli mukana ylimääräinen vauva, kun taas toisessa osassa hukataan morsiamen pikkuveli. Se johdattaa trion Bangkokin kaduille, jossa käydään jututtamassa tatuointitaiteilijaa, ladyboyta, rikollista ja juostaan karkuun munkkeja, sekä huumekauppiaita. Kaikki tämä vain päivässä ja sen pitäisi olla hurjan hauskaa. Totuus kuitenkin on, ettei se ole.

Vaikka Kauhea kankkunen 2 on teknisesti hyvää tasoa, eikä kuvauksessakaan ole mitään moitittavaa, niin on sanottava, että sisällöllisesti elokuva on yhtä kauhea kuin Mike Tysonin lauluesitys tässä elokuvassa. Koko elokuva on pohjimmiltaan kauheaa katseltavaa, eikä tätä elokuvaa voi hyvällä (saatika pahalla) mielellä suositella kenellekään katseltavaksi. Se on oikeastaan vain hirveä osoitus siitä, että rahalla ei välttämättä saa kuin ladyboylta suoraan kakkoseen. Ehkä se on tämän elokuvan valitettava totuus.