elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Mies, joka on ohjannut Hong kongissa valmistuneet elokuvat kuten A Better Tomorrow (1986), The Killer (1989), Bullet in the Head (1990), Once a Thief...

Mies, joka on ohjannut Hong kongissa valmistuneet elokuvat kuten A Better Tomorrow (1986), The Killer (1989), Bullet in the Head (1990), Once a Thief (1991) ja Hard Boiled (1992), ei ole koskaan menestynyt Hollywoodissa. John Woo on silti kuin synonyymi sille toimintaelokuvien genrelle, jota hän parhaimmillaan edustaa ja jota hän yritti siivottuna tarjoilla suuremmalle massalle. Se jäi kuitenkin puolittaiseksi yritykseksi, sillä 2003 ilmestynyt Paycheck ja 2002 valmistunut Windtalkers olivat megaluokan floppeja ainakin elokuvallisessa mielessä, eikä Mission Impossible II ollut elokuvallisesti kovinkaan korkeatasoinen. Niinpä miehen parhaimmaksi Hollywood-työksi jäi vuonna 1997 valmistunut Face/Off, jossa kaksi isompaa tähtinäyttelijää ottivat toisistaan mittaa todenteolla. Face/Off oli myös sitä jotain suuremmalle yleisölle, joka kertaheitolla oppi sen, miltä toimintaelokuvan kuuluisi kenties Hollywoodissa näyttää. Tavaramerkkejään esittelevän Woon temput tepsivätkin mainiosti Face/Offissa  ja sitä kautta katsojat saivat jotain uutta sisimpäänsä. Tosin sekin on kaksimielistä, sillä Woo vain teki vanhat hongkong-temppunsa uusiksi isompien starojen kanssa.

Koko elokuvan juoni kertoo tarinan terroristista Castor Troysta (Nicolas Cage) ja tätä jahtaavasta pakkomielteisestä FBI-agentista Sean Archerista(John Travolta), joiden tarina näyttää tulevan heti elokuvan alussa päätökseen, sillä Troy vaipuu näyttävän tulitaistelun jälkeen koomaan. Asiassa on vain yksi pieni mutta, sillä Troy on ehtinyt piilottaa pommin jonnekin L.A.:n keskustaan ja vain Troyn pikkuveli Pollux (Alessandro Nivola) tietää sen sijainnin. Niinpä kostoa hakeva Archer tekee radikaalin päätöksen ja vaihtaa naamansa Castorin kanssa, jotta hän pääsee jututtamaan Polluxia vankilaan. Ja niinpä kaikki menee pieleen, kun terroristi herää ja vastakkainasettelut asetelmat ovat kääntyneet päälaelleen.

Tästä tilaisuudesta Woo ottaa kaiken irti: yhtäkkiä kilttiä poliisia näyttelevän Travoltan hahmo heittää häränpyllyä ja Cagen näyttelemän terroristin hahmo tekee samoin. Molemmat miehet tutustuvat toistensa maailmoihin ja yllättäen elokuvan kliimaksi nähdään suurin piirtein puolivälin jälkeen kohtauksessa, jossa molemmat osoittavat aseella peilikuvaansa väliseinän läpi. Katsojalle tarjoillaan filosofiaa ja psyykettä: nanosekunnin ajan elokuvan päähenkilöt käyvät itsensä kanssa sotaa siitä, onko mies toisella puolella “minä” vai onko aito “minä” se peilikuva, jota he osoittavat ja vihaavat. Lienee sanomattakin selvää, että tämä tuijotuskisa päättyy kilpa-ammuskeluun, jossa ei vielä tässä vaiheessa ole voittajia: vain häviäjiä.

On elokuvassa toki muutakin draamaa, joka pyörii lähinnä lasten ympärillä. Travolta agentti suree kuollutta poikaansa ja kun toiselta puolelta löytyy salattu samanikäinen ja näköinen poika, on molemmilla näyttelijöillä tilaisuus tehdä muutakin kuin toimintaelokuvaa. Tosin Travolta onnistuu siinä puolessa huomattavasti Cagea huonommin, jonka kohtauksissa on jotain sekopäistä kiintymystä ja sekoilua, joka hieman pöhöttyneeltä Travoltalta puuttuu. Muuten elokuvan päähahmot ottavat yhteen “woomaiseen” tapaan tuliaseilla hienoissa kohtauksissa, jossa hypitään ja pyöritään luotien keskellä. Vuonna 1997 tälläinen baletin omainen toiminta oli jotain totaalisen uutta ja mahtavaa, eikä se itse asiassa näytä ollenkaan hassumalta. Woo tarjoilee paljon lähikuvia, hidastuksia ja lähes klassikoksi nostettuja lintuja, sekä osoittaa hallitsevansa näyttelijöiden ilmeet ja eleet nokkelan dialogin sarjatulessa.

Samaan syssyyn menevät näyttelijätkin: Cage on ilmiliekeissä, Travolta on hienossa vedossa ja Nivola onnistuu sivuroolissaan mainiosti. Joan Allen hieman hyytyy tähän elokuvaan, mutta muissa sivurooleissa muun muassa loistavat Gina Gershon ja Nick Cassavetes, joiden kasvot jäävät miltei väkisin katsojan mieleen. Muutenkin elokuva toimii hyvin: ohjaus on sopivan rouheaa ja rapeaa, väkivalta tuohon aikaan epä-Hollywoodmaista ja elokuvan juoni sopivan kiero, jotta katsojan kiinnostus kyetään pitämään yllä. Senpä vuoksi Face/Offia on helppo suositella oikeastaan kenelle vain; onhan se Woon Hollywood-ajan paras tuote.

  • 80%
    Face/off - 80%
80%

Poiminta

Genret: toiminta
Kesto: 138 min
Ohjaaja: John Woo
Pääosissa: John Travolta,Nicolas Cage,Joan Allen,Alessandro Nivola
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 1997

Sending
User Review
0 (0 votes)

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments