The A-Team

Vanhojen tv-sarjojen muuttaminen nykyaikaisiksi elokuviksi alkaa olemaan taas suosittua Hollywoodissa, ja miksipäs ei. Franchise on valmiiksi luotu ja tarpeeksi nimekkäällä näyttelijäkaartilla saadaan uudetkin katsojat vanhan idean pariin, joten valmis rahantekomasiina on valmis. 80-luvulla neljä ja puoli kautta edennyt A-Team onkin siis tullut sellaiseen ikään että uudelleen käynnistäminen elokuvan muodossa on tuntunut hyvältä idealta, ja toimintaelokuvien uusi ohjaajalupaus Joe Carnahan onkin pistänyt sellaisen vaihteen päälle mitä tv-sarjassa ei varmasti ikinä oltu nähty. A-Team onkin saanut A-luokan rosterin ja A-luokan budjetin, joten eikö lopputuloksenkin pitäisi olla parasta A-ryhmää? 

Vastaus on oikealla asenteella kyllä! Vaikka A-team tuntuu ensinäkemältä juuri sellaiselta kertakatsottavalta aivottomalta Hollywood viihteeltä, niin pinnan alla kytee monta asiaa mitkä nostavat tämän peruspärinöiden yläpuolelle. Ensimmäinen seikka on tietenkin elokuvan oma asenne itseensä, joka lähtökohtaisesti ei ota itseään tosissaan. Jo tämä seikka antaa paljon liikkumavaraa kun periaatteessa mitä tahansa voidaan tehdä vetoamalla huumoriin. Tässäkin on toki sudenkuoppansa, mutta kun Liam Neesonin tasoinen näyttelijä heittelee “one-linereita” eversti Hannibal Smithinä sikaari suussa täysin uskottavasti, niin kovin metsään ei olla menty. Muutenkin koko näyttelijäkaarti hoitaa leiviskänsä niin mallikkaasti, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta nipotettavaa ei pitäisi olla. 

Bradley Cooper on kulkenut pitkän tien Alias-sarjan nöösistä lehtimiehestä, ja hänestä on kuoritunut muutaman karskin komedian kautta varsin uskottava toiminta-“hunks” ja miehessä on todellakin karismaa Facena. District 9:ssä loistanut Sharlto Copley jatkaa vahvaa työtään, ja hullun lentäjä Murdockin rooli on kuin tehty hänelle. Suurimpana kysymysmerkkinä ainakin itselle oli B.A. Baracusin rooliin isketty Quinton “Rampage” Jackson, sillä Mr.T oli jotenkin oivan kömpelö aikanaan roolissaan, mutta kyllä tämä UFC tappelija leiviskänsä hoitaa kunnialla. Aikaisemmin mainitsemani poikkeus, on DCIS:n leivissä työskentelevää kapteeni Sosaa esittävä Jessica Biel, joka on aivan liian hyvännäköinen sopiakseen kovan armeijapoliisin rooliin. Tottakai häntä mielellään katselee, mutta uskottavuutta tässä naisessa on hyvin nirkoisesti. 

The A-Team elokuva toimii eräänlaisena syntytarinana tv-sarjassa nähdylle joukolle, ja tämä hyväksi havaittu konsepti toimii tässäkin mallikkaasti. Jokainen hahmo esitellään enemmän tai vähemmän humoristisesti ja katsoja pääsee neljän hengen turbotiimiin hyvin sisälle. Eversti Hannibalin vetämä joukkue kun toimii armeijan leivissä, mutta sen tehtäväksi koituu hoitaa kaikkein vaikeimmat ja mahdottomimmat hommat. Täytyy myöntää, että muutaman kerran mentiin jo sen veteen piirretyn viivan lähellä kohtausten uskottavuuden kanssa, mutta Carnahanin taidokas ohjaus ja näyttelijöiden vakuuttava työskentely pitää langat käsissä aina loppumetreille saakka. Toiminta on ajoittain suorastaan huikean intensiivistä, ja ainakin itse huomasin välillä lakanneeni hengittämstä sillä niin jännäksi tarina välillä menee. Esimerkkinä vaikka lentokoneesta putoava tankki, jossa koko tiimi on mukana. 

The A-Team kuuluu siis ehdottomasti vuoden parhaisiin toimintaelokuviin, ja se pysyy täysin uskottavana omassa kehyksessään. Näyttelijät istuutuvat lähes täydellisesti rooleihinsa, ja tehosteet ovat niin huikeita, että ne eivät aiheuta katsojalle tunnetta CGI:stä. Hyvänä puolena voidaan myös pitää sitä, että tämä elokuva ei sinällään vaadi alkuperäisen sarjan tuntemista, vaan jokainen hahmo ja heidän historiansa käydään hyvin läpi elokuvan aikana. Samoin myös jokainen hahmo on enemmän kuin yksiulotteinen, joten heistä jaksaa myös välittää tiukan paikan tullen. A-Team kuuluu siis ehdottomasti jokaisen toimintadikkarin katsomislistalle, sillä tästä on toimintaa paha enää parantaa.