Robin Hood

On jotenkin todella vaikeata kuvitella mitä uutta ehkä yhden elokuvahistorian tunnetuimman hahmon seikkailuista voitaisiin repiä vielä irti kun mies on seikkaillut lähes jokaisella vuosikymmenellä sitten 1900-luvun alun. Varkaiden ruhtinas, joka iloisen joukkonsa kanssa varastaa rikkailta ja antaa köyhille. Mies, joka on viekkaampi kuin Venäjän presidentti ja ampuu nuolella paremmin kuin Kiinan olympiajoukkue. Robin Hood on niin kaluttu hahmo, että sir Ridley Scotilla on täytynyt olla todella hyvä idea tehdä vielä yksi elokuva tästä hahmosta, ja piru vie, idea ei ole ollutkaan yhtään pöllömpi. 

Koska kaikenlaiset “rebootit” ovat niin suosittuja nykyään, niin Scottkin on ottanut eräänlaisen uudelleen käynnistyksen Robin Hoodille, ja kaiken lisäksi tehnyt siitä realistisemman hahmon Nolanin Batmanin tapaan. Sinänsä kyllä aika hyvä idea, jota ei olla vielä aikaisemmin suurella budjetilla toteutettu, joten miksipäs ei tämä toimisi? Kun mukaan saadaan Scottin kaikki hyvät kaverit niin näyttelijäosastollakaan ei hirveästi tule nimimiehiä puuttumaan. Niimpä Scotin luottoheiluja Russell Crowe uusii Gladiator-hahmonsa tällä kertaa Englannin nummilla ja vain iskulause ja aselaji on muuttanut muotoaan. Sinälläänhän tämä ei haittaa, sillä Russeli nyt vaan osaa näytellä tällaisia hahmoja niin uskottavasti, että minun puolesta mies saisi aina näytellä historiallisia sotureita. 

Onneksi Crowe ei kuitenkaan yksin joudu tätä teosta kantamaan, vaan ohjaaja Ridley on tosiaan saanut komean köörin muita alan huippunimiä mukaan leikkeihin. Cate Blanchett vetää ehkä hieman erilaisen lady Marionin roolin ja Max Von Sydow vielä vanhoilla päivillään hyppää näyttelemään vanhaa ja viisasta hahmoa, eli Marionin kuolleen aviomiehen isää. Kun Englannin hovissa pyörii William Hurt hyvänä neuvonantajana, Mark Strongjälleen yhtenä pahiksena, Danny Huston hurskaana kuningas Leijonamielenä ja tähän päälle Robinin apureina pyörii vielä teho-osastolta ja taistelutovereista tuttu Scott Grimes Scarlettina sekä yleensä pahiksena hääräävä Kevin Duran pikku Johnina niin katsoja ei voi ainakaan näyttelijäosastosta valittaa. 

Mutta sitten pääsemmekin itse elokuvan kimppuun, ja sen juoneen, joka kaikesta yrityksestä huolimatta kaatuu armotta omaan mahdottomuuteensa. Ei sillä etteikö Robin Hoodista voitaisiin tehdä tällaista historiallista tositarinaa, mutta kun tämä kaikki on nähty jo niin monta kertaa aikaisemmin. Sir Ridley pyörittää samoja aiheita ja manöövereja kuin Gladiatorissa jaKingdom of Heavenissa, joten elokuva ei tunnu tuovan mitään uutta näihin historiallisiin spektaakkeleihin. Älkää ymmärtäkö väärin etteikö elokuva olisi mahtipontinen ja ajoittain aivan tajuttoman hieno, mutta kun tämä kaikki on jo nähty aikaisemmin. Robin Hood on kuin Gladiaattorin ja Braveheartinäpärälapsi, joka ei yllä tunnetasolla kummankaan lähelle. 

Robin Hoodin tarinaa kuljetetaan kuin putkijuoksua ja legendaarista Nottinghamin sheriffiä ja ryöstelyä tapahtuu vain pienissä osissa kuin pitääksen tarina Robin Hoodina eikä Kingdom of Heaven 2:na. Crowe on jo aikas iäkäs sukkahousuiseksi jousimieheksi ja harmikseni huomasin, että jo kohta kahdenkymmenen vuoden ikään tuleva Costnerin hassuttelu alkaa vaikuttaa yllättävän hyvältä elokuvalta. Ridley Scottin idea on kieltämättä hyvä, mutta toteutus lattea. Alkaako jo ikä painaa vai mikä, mutta tämä uusi Robin Hood ei nouse sinne klassikoiden joukkoon jonne monet muut Hoodin seikkailut ovat nousseet. Yritys siis hyvä, mutta toteutus keskinkertainen.