Robocop 2

Kesti vain kolme vuotta, kunnes lippuluukuilla menestynyt scifitoiminta, Robocop, sai jatkoa -tosin rankasti muuttunein voimin. Ensinnäkin ensimmäisen osan ohjannut Paul Verhoeven sai elokuvasta tarpeekseen ja siirtyi ohjaamaan menestykseksi noussutta Total Recallia, sekä ensimmäisen osan käsikirjoittajat Edward Neumeier ja Michael Miner väistyivät käsikirjoittajan pallilta. Käsikirjoitukseen, joka oli ollut ensimmäisessä osassa raikas ja oivaltava, valittiin sarjakuvilla nimeä tehnyt Frank Miller, jonka myöhemmät tuotannot lienevät suuremmalle yleisölle Sin Cityn myötä tulleet tutummaksi.

Miller, jonka yleisö on jo nyt oppinut tuntemaan väkivaltaisten ja miehisten elokuvien kantavana voimana, teki Robocopista sitä, mitä ensimmäinen osa tarjosi: väkivaltaisen ja lähes fasistisen elokuvan, jossa suuryritys OCP:tä verrattiin miltei suoraan natseihin. Tuottajille Millerin käsikirjoitus oli tosin aivan liian vaikea filmatisoitavaksi (kuten ne ovat toisaalta edelleen (vrt. Spirit)), joten käsikirjoitusta muokattiin rajusti.

Robocop 2:n ohjaajaksi saatiin periaatteessa varsin nimekäs herra. “Never Say Never Again” ja “Star Wars: Episode V – The Empire Strikes Back”-elokuvat ohjanneen Irvin Kershnerin tulo oli tuottajille jättipotti ja kohtuullisella 14 miljoonan (vain miljoonan suurempi budjetti kuin ensimmäisellä osalla) budjetilla tehty elokuva ei ollut lippuluukullakaan mikään hassumpi tapaus; varsinkin kun elokuvan Amigalla tehdyt erikoisefektit ovat välillä naurettavia.

Elokuvan juonikin on pääosin kunnossa, sillä periaatteessa Robocop 2 jatkaa siitä, mihin Robocop jäi. Niinpä Robocop on jälleen kerran korjattu kuosiinsa ja lain valvominen jatkaa edelleen samaa tuttua kaavaansa Nancy Allenin näyttelemän Anne Lewisin kanssa. Kaupungin suurin piikki on kuitenkin huumekauppias Cain (säälittävän huono Tom Noonan), jonka syndikaatti aiheuttaa Detroidin kaduille välittömän anarkian uhan. Ja kun tämäkään ei riitä, niin hommaan lisätään vielä OCP:n rahan perässä johtaja (Dan O’Herlihy), sekä moraaliton business-nainen, Belinda Bauer, on Robocopin edessä varsinainen savotta.

Ja ruumiitahan siitä tietenkin syntyy mustalla huumorilla ladattujen tilanteiden lisäksi. Miller on kirjoittanut elokuvaan Robocopilla aimo tukun uusia direktiiveja ja koko homma uhkaa laueta melkoiseksi hullutteluksi ja sotkuksi, josta ulospääsyä ei oikein ole näkyvissä. Peter Wellerkin osoittaa, ettei homma enää kauheasti kiinnosta ja Nancy Allen komppaa tiukasti mukana. Kun pääpahis Tom Noonan on täysin kuutamolla ja eräänlaiseksi Riku Rikkaaksi tekeytyvä lapsinäyttelijä Gabriel Damon on vain puhtaasti ärsyttävä, on elokuvan näyttelijäkaarti hieman hukassa. Ensimmäisen osan näyttelijöiden irroittelusta ja tietynlaisesta raikkaudesta ei ole hirveästi jäljellä, kun Wellerin näyttelemä Robocop kiitää pitkin lakkoilevien poliisien värittämää Detroitia.

Kaiken kaikkiaan Irvin Kershnerin ohjaama Robocop 2 on suhteellisen onnistunut, mutta samalla aavistuksen jo rahastukselta haiskahtava elokuva. Jatko-osien tunnusmerkit: enemmän aseita, hahmoja, ja kaikkea on kyllä mukana, mutta kokonaisuus jää jo hieman liian pliisuksi. Tämä on periaatteessa miltei odotettavissa, sillä Kurtwood Smithin ja tämän jengin näyttelijänsuorituksiin ei tässä elokuvassa päästä missään vaiheessa… Itse asiassa Noonania ja Smithia on turha verrota edes toisiinsa; he ovat näissä kahdessa elokuvassa kuin eri planeetalta.