Until Death

On kai myönnettävä, että edes yksi toimintaelokuvien jyrä kykenee muuttumaan. Ehkä yllättävintä aiheessa on kuitenkin se, että tämä muuntautumiskykyinen näyttelijä on nimenomaan Jean-Claude Van Damme, joka lienee yksi vihoviimeisimmistä nimistä, joiden kuvittelisi edes yrittävän jotain muuta. Hämmentävää kyllä, Simon Fellowsin komennossa mies on yltänyt ehkä uransa parhaimpaan tai ainakin yritteliäimpään rooliin. Elokuva tosin on toteutukseltaan melko turhauttavaa huttua, mutta Van Dammen heittäytyminen omaan rooliinsa on niin erilaista ja vakuuttavaa, että täytyy oikein nostaa hattua miehelle, jonka luulin osaavan vain puhua pari sanaa.

Until Death kertoo lyhytsanaisesti kerrottuna tarinan poliisista, Anthony Stowesta (Van Damme), jolla menee yksityiselämässä ja työssään astetta huonommin. Mies onkin suurin piirtein murtumispisteessä ja käyttää vapaa- ja työajallaan niin prostutioitujen palveluja, kuin viinaa ja huumeita. Kun vaimokin on eroamassa ja poliisioperaatiot menevät pieleen, on Anthonyn Nemesiksen aika astua esiin. Siitä onkin sitten seurauksena puolikuolema ja kooma, jonka jälkeen Anthony herää henkiin uutena miehenä, joka haluaa palauttaa avioliittonsa, hyvittää "pahat" tekonsa, sekä tietenkin siinä sivussa kostaa vanhalle piinaajalleen.

Näyttelijät ovat elokuvassa pääosin Pertti Perusjätkä-tasolla. Ellei Van Dammea lasketa mukaan, vaihtelevat muiden näyttelijöiden roolisuoritukset suurin piirtein tyydyttävän ja kehnon välimaastossa. Ehkä mieleenpainuvimman roolisuorituksen tekee mm. V for Vendettassa näytellyt Stephen Rea, joka on tosin pahisroolissaan aavistuksen liian stereotypinen ja pehmeä. Kun Reaa vertaa väkisinkin ensin rappiolla olevaan ja sitten pehmenevään Van Dammeen, ei kontrasti voisi olla isompi näiden kahden miehen välillä. Van Damme puolestaan näyttää katsojalle, että hän osaa tarvittaessa näytellä muutakin kuin B-luokan toimintaelokuvien ihmemiestä, sillä belgialaisesta irtoaa aidolta haiskahtavaa rappiomielialaa ja turhautumista.

Vaikka Van Damme onnistuu Until Deathissa mainiosti, ei elokuva silti nouse sapluunastaan juurikaan esiin. Elokuvassa olisikin parantamisen varaa monellakin osa-alueella aina tarinasta näyttelijöihin saakka, mutta pahiten elokuva kärsii huolimattomasta viimeistelystä. Purnaamisen aihetta löytyy elokuvassa monestakin pikkuseikasta, mutta pahin virhe nähdään elokuvan loppupuolella, kun kuvaan eksyy kesken takaa-ajo-kohtauksen kuvausryhmä. Tämä on hyvä esimerkki elokuvan tietynlaisesta keskeneräisyyden tunteesta, joka tarttuu lopulta katsojaankin. Kun tarinakin etenee varsin poukkoillen ja välillä jopa sekavasti, jää katsojalle käteen toimintaelokuva, joka jossain mielessä viihdyttää sopivasti osoittaen Van Dammen monipuolisuuden, mutta samalla ikään kuin kertoen katsojalle, että tämä elokuva on tehty mahdollisimman halvalla.