Paranoia

Viime vuosina monille katsojille, tuottajille ja miksei myös ohjaajillekin on käynyt selväksi, että hyvät ideat alkavat pikkuhiljaa loppumaan. Toki uudelleenfilmatisoinnit ovat aina kuuluneet Hollywood-tuotantojen repertuaariin, mutta vasta viime vuosina monia klassikkoja on yksinkertaisesti nykyaikaistettu tuoden vanha kunnon tarina nykyaikaiseen, moderniin, yhteiskuntaamme. Joskus tässä on onnistuttu, mutta useimmiten tässä on pahasti epäonnistuttu ja monet klassikot ovat suorastaan raiskattu pelkän uudelleenlämmittelyn nimissä. Alfred Hitchcockin elokuvasta Rear Window (Takaikkuna) tehty uudelleenfilmatisointi, Paranoia (Disturbia), on juuri sellainen elokuva, jonka olemassaoloa voisi kyseenalaistaa. Onneksi kyseenalaistaminen jää "isi"-asteelle, sillä D.J. Caruson ohjaama elokuva on ihan kelvollinen thrilleri, jonka jaksaa suhteellisen helposti kahlata läpi.

Niille, jotka eivät tiedä Paranoian ideaa, niin mainittakoon, että tällä kertaa päähenkilö ei ole pyörätuoliin joutunut valokuvaaja, joka salakatselee vastapäisen talon naapureitaan. Sen sijaan koko tarinaa on modernisoitu siten, että salakatselijan rooliin on asetettu ikiteiniltä näyttävä ja omakotialueella asuva Shia LaBeouf, joka joutuu kotiarestiin lyötyään opettajaansa. Kun naapuriin muuttaa uusi tyttö (todella kuumottava Sarah Roemer), alkavat Kalen (LaBeouf) hormonit hyrräämään ja naapureiden salakatselu alkaa saamaan uusia tuulia. Kun Kalen kiikareihin iskee väistämättä naapurissa majailevan herra Turnerin tekemä mahdollinen murha, saa teinirakkautta vaaliva elokuva täysin uusia piirteitä.

Näyttelijät ovat Paranoiassa varsin ristiriitaisia tapauksia. Eräältä kantilta katsottuna LaBeouf on näyttelijänä varsin ärsyttävä ja epäuskottava tapaus, mutta tämänkaltaisessa elokuvassa LaBeouf onnistuu selättämään ennakko-odotukset ja näyttämään itsestään "teininäyttelijän" taitonsa, joita hän tarvitseekin yhteiskohtauksissa Sarah Roemerin kanssa. Roemerista ollaan puolestaan tehty elokuvan väistämätön tirkistelyn kohde, sillä Caruso uhraa ehkä kohtuuttoman paljon elokuvasta Roemerin hahmon tirkistelyyn, sekä Kalen ja Ashleyn (Roemer) romanssiin.

On myös varsin hassua nähdä, miten Matrixissa tiukkoihin nahka-asuihin pukeutunut Carrie-Anne Moss on muuttunut lähes tunnistamattomaksi naiseksi. Selvästi vanhentuneen oloinen Moss ei silti ole saanut minkäänlaista karismaa otteisiinsa ja vetääkin elokuvassa varsin heikon roolin. Samaan sarjaan voidaan laskea pitkästä aikaa pahaa poikaa näyttelevä David Morse, jonka nallekarhumainen look ei tällä kertaa onnistu vakuuttamaan oikeastaan millään tasolla. Vielä kun tähän lisätään ylivoimaisesti elokuvan ärsyttävin teinikakara Ronnie (Aaron Yoo), niin käsissä ei ole kovinkaan vakuuttava roolimiehitys.

Huonosta näyttelijäosaamisesta huolimatta Paranoia on varsin katsottava elokuva. Se ei luonnollisesti tarjoa oikeastaan minkäänlaisia yllätyksiä, vaan vajoaa kohtuullisen kuumottavan alun jälkeen jonnekin sarjamurhaaja-genren keskivaiheille. Niinpä lopun tapahtumat ovatkin yhtä kikkailua kameran, kellon ja puhelimen kanssa tuoden LaBeoufin hahmoon vähän liikaakin vipinää. Minä olisin sen sijaan kaivannut rauhallisuutta, mystisyyttä ja vahvempaa näyttelijäntyötä tähän elokuvaan, joka oli nyt uudelleenfilmatisoitu lähes teini-slasherin kaltaiseksi massatuotteeksi. Harmi.