The Spirit on Will Eisnerin 40-luvulla luoma sarjakuvahahmo, jonka taival alkoi yhdysvaltalaisten sanomalehtien sunnuntai-stripeissä ja seikkailut jatkuivat aina 50-luvulle saakka. Myöhemmin 60- ja 70-luvuilla Spiritin seikkailut jatkuivat erinäisissä erikoisjulkaisussa, kunnes vuonna 2006 DC-comics aloitti uudelleen tekemään Spiritin seikkailuja. Piirtäjälegenda Frank Millerin kiinnostus Spiritin seikkailuihin tuli tietenkin noista varhaisista 40-luvun sarjakuvista, ja koska omat teokset Sin City ja 300 olivat saaneet laajaa kannatusta valkokankaalla, mies uskoi tekevänsä kunniaa Eisnerille tuomalla myös hänen luomansa hahmon valkokankaalle. Mutta jos Eisner saisi tietää millaisen pläjäyksen Miller sai aikaiseksi, hän varmaan itse nousisi haudasta, vetäisi punaisen kravatin kaulaansa ja löisi Millerin päätä seinään niin kauan kunnes seinä pettäisi.
Frank Miller on tehnyt vajaan kahden tunnin sarjakuvan, joka on tietokoneella siirretty valkokankaalle, ja sen ruudut ovat laitettu liikkumaan. Elokuvan kanssa tällä teoksella ei ole siis mitään tekemistä. Visuaalisesti lähes jumalaisen kaunis ja sarjakuvalleen uskollinen eepos on sellaista kamaa, jolle itse Frank varmasti onanoi yön pimeinä tunteina ja nauraa pukinpartaansa sitä, kuinka hänen onnistui kusettamaan tuotantoyhtiöitä tekemään tämä elokuva. En voi edes villeimissä kuvitelmissakaan ajatella, että joku muu kuin Miller pitäisi tästä. Aloin lähes ääneen ihmettelemään myös sitä kuinka Frank oli saanut edes tällaisen castingin tähän teokseen, mutta toisaalta Sin Cityn menestys oli varmasti antanut sellaisen kuvitelman, että Miller on hyvä ohjaaja, mutta toisin kuin Sin Cityssä, nyt hänellä ei ole osaavia ohjaajia apunaan ja se kyllä valitettavasti näkyy.
Itse elokuvan (tai siis sarjakuvan) juoni on yksinkertaisuudessaan Spiritin (never heard Gabriel Macht) ja Octopus-rikollisen (Samuel L. Jackson) välinen kaksintaistelu. Väliin on ripoteltu Spiritin historiikkia siitä, kuinka hän oli edellisessä elämässään poliisi nimeltä Denny Colt, sekä mukahauskoja kohtauksia Octopusin kloonirikollisten toilailusta. Kaikki tämä on kuorrutettu häpeilemättömällä kauniiden naisten esittämisellä, jossa Miller on varmaan liponut huulensa halki kaikesta siitä keikistelystä. Eva Mendes pyörittelee suklaasilmiään ja pyllyään puolialasti ja Scarlett on alennettu älykkääksi Octopusin apuriksi, jonka tehtävä on vilautella välillä aivan jumalattoman seksikästä tissivakoaan. Mendesin näyttelemä Sand Saref sentään saa vähän enemmän tarinaa pohjalleen ollessaan Dennyn entinen heila, joka vapaa-aikanaan ryöstelee timantteja. Lisäksi ruudussa pyörii poliisipäällikkö Dolan, joka ainoana tuntee Spiritin historian, sekä tietenkin Dolanin tytär, joka on ihastunut Spiritiin.
Muuten käsissämme on ihka aito luonnontuote, eli toisinsanoen kasa lantaa. Jos näyttelijät olisi korvattu jostain reality tv-sarjasta otetuilla Pertti ja Terttu Perusnäyttelijöillä, olisi lopputulos varmasti ollut aivan sama, sillä näyttelijät ovat niin naulattuja rooleihinsa. Heille ei ole annettu milliäkään liikkumavaraa, vaan eleet ja puheet ovat kuin suoraan sarjakuvan sivuilta. Ainoastaan setä Samuel pääsee vähän irrottelemaan, mutta mies vetää roolin niin lahjakkaasti yli, että hilseet vaan lentävät. Voisin kuvitella, että tämä tarina toimisi paperille painettuna kuin tauti, mutta nyt tämä on aivan liian sidottu sarjakuvan normeihin unohtaen liikkuvan kuvan tuomat mahdollisuudet. Elokuva sisältää myös muutamia todellisia wtf-hetkiä ja viimeistään siinä vaiheessa kun Octopus vetää natsi-kortit pöytään alkaa katsojalta happi loppua. Jos jotain positiivista tästä teoksesta pitäisi sanoa, niin onhan se ihan jumalattoman hienon näköinen. Elokuvan jälkeen mieleeni nousikin vain yksi kysymys: Frank Miller, mitä vittua?!?
Summary
Genret: fantasia,jännitys,komedia,toiminta
Kesto: 105 min
Ohjaaja: Frank Miller
Pääosissa: Dan Lauria,Louis Lombardi,Eva Mendes,Gabriel Macht,Samuel L. Jackson,Sarah Paulson,Scarlett Johansson
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2008