Stranger in you

On tullut jälleen aika yhdelle vigilante-elokuvalle, joka onneksi poikkeaa huomattavasti siitä perinteisestä kostokaavasta, mihin monet saman genren elokuvat lopulta uppoavat. Yhtenä suurimpana tekijänä tämän elokuvan positiiviseen lopputulokseen toimiikin veteraaniohjaaja Neil Jordan, jonka aivoista ovat lähteneet niinkin loistavat teokset kuten esimerkiksi Crying Game ja Michael Collins. Kun näyttelijäpuoleltakin löytyy sellaiset nimet kuin Jodie Foster ja Terrence Howard, niin ainesosat hyvään vigilante-jännäriin, The Brave one, ovat ainakin olemassa.

Jodie Foster näyttelee radiojuontaja Erica Bainia, jonka elämä soljuu eteenpäin mukavan lepposia raiteita pitkin, ja suositun radio-ohjelman vetämisen  lisäksi nainen on menossa naimisiin elämänsä rakkauden Davidin kanssa, jota Lost-sarjasta tuttu Naveen Andrews tulkitsee. Pariskunta joutuu nuorisojoukon mukiloimaksi New Yorkin keskuspuistossa, ja Davidin kuollessa Erican elämä menee niin perseelleen, että jopa oma persoona alkaa kadota sinne kuuluisaan viemäriin. Kukaan ei varmaankaan voi kieltää, etteikö Foster olisi loistava näyttelijä, ja hän vetääkin tässä elokuvassa jälleen yhden vahvan roolin, joka tavallaan jatkaa jo Panic Roomissa ja Flightplanissa nähtyjä uhriksi joutumisen rooleja.

Etsivä Mercer työskentelee samassa piirissä, mihin Erica käy tekemässä rikosilmoituksen, mutta Mercer ei saa kuitenkaan Erican tapausta tutkittavaksi. Heidän tiensä tulevat kuitenkin vääjäämättömästi kohtaamaan, kun syyllisiä ei saadakkaan kiinni. Howard näyttelee jälleen loistavasti, ja etsivä Mercer on kuin tehty tämän miehen tulkittavaksi. Toki Howard tuntuu aina ottavan näitä samankaltaisia roolihahmoja, mutta toisaalta kun mies sopii näihin kuin luoti otsaan niin miksipä ei. Erican toipuminen normaaliin elämään alkaa saada huolestuttavia merkkejä kun nainen ei uskalla lähteä edes ulos asunnostaan. Ennen niin itsevarma radiotoimittaja, joka nauhotti kaupungin ääniä pelkäämättä, on vajonnut itseinhon ja ainaisen pelon tuolle puolen tietämättä tietä ulos.

Kun poliisit eivät saa mitään aikaiseksi, Erica päästää demoninsa ulos radio-ohjelmassaan, ja ensimmäistä kertaa hänellä näyttäisi olevan halua liikkua eteenpäin elämässään. Itsetunnon kohottamiseksi, ja tietenkin omaksi turvaksi, Erica käy ostamassa aseen (laittoman sellaisen), ja alkaa taas elämäään normaalia elämäänsä yhdellä poikkeuksella. Retki lähikauppaan keskellä yötä tulee muuttamaan maailman, missä Erica elää. Kaupan omistajat käyvät hieman värikkäämpää perheriitaa, jonka seurauksena mies ampuu vaimonsa Erican ollessa kaupassa. Itsepuolustukseksi Erica joutuu käyttämään asettaan ja ampuu miehen kuoliaaksi. Normaali ihminen soittaisi poliisit, mutta Erica painuu kaupasta ulos ja huomaa, että ketään ei kiinnosta mitä kaupassa tapahtui. Tämä antaakin Ericalle tilaisuuden kokeilla mihin omat rajat riittävät kun hän päättääkin ruveta uhrista saalistajaksi. Etsivä Mercer saakin tämän jutun hoidettavakseen, ja kun pian tämän jälkeen samalla aseella tapahtuvia henkirikoksia alkaa ilmestymään lisää, on Mercer ihmeissään tapauksen kanssa. Asiaa ei auta yhtään se, että Mercer tapaa sattumalta Erican, ja kliseinen ihastuminen tietenkin tapahtuu.

Foster osaa todellakin muuntautua näihin vahvoihin naisrooleihin, missä ulkoa päin hennon oloinen nainen nousee vastarintaan häntä sortaneita vastaan. Vaikka elokuvan sanoma on hyvin selkeä, eli omankäden oikeus on aina tuomittavaa, ei Erican tekosia voisi koskaan moralisoida vääriksi. Tarinassa on myös loistavia kohtauksia, joissa Mercer jahtaa kaupungilla riehuvaa kostajaa, mutta samalla käy kahvilla Erican kanssa. Usein myös näissä vigilante-elokuvissa kostaja on mies, joten Fosterin tuoma naisen raivo on todella virkistävää katsottavaa. Myös ohjaaja Jordan on mestari luomaan tunnelmaa ja tuomaan tarinaan eri nyansseja, jotka oikeuttavat ja selittävät päähenkilöiden motiivit ja tekemiset. Kuvaus on muutenkin todella kaunista ja johdonmukaista, joka virkistää aina näinä ADHD-kuvausten aikakaudessa. “Suomennettu” nimi Stranger in you kuvaa hyvin päähenkilö Erican tilaa, ja voisinkin väittää, että käsissämme on todella mukiinmenevä ja hieman erilainen kostotarina, jossa Foster näyttää jälleen kuuluvansa näyttelijöiden parhaaseen A-ryhmään.