The Wrestler – Painija

Ihmistuhkakupiksikin aikanaan kutsuttu Mickey Rourke on palannut.

Rourke nousi kuuluisuuteen 1980-luvulla tekemillään elokuvilla kuten Rumble Fish, Nine 1/2 Weeks, Year of the Dragon, Angel Heart ja Barfly. Miehestä oli kovaa vauhtia tulossa supertähti, mutta 80-lopussa alkoi kone sakkaamaan pahanlaisesti.

Rourken ilmeisen väärät roolivalinnat, ylenmalkainen diivailu ja yksityiselämän rappiotila ajoivat hänet miltei täyspäiväisesti Hollywoodin ulkopuolelle, ammattinyrkkeilykehään, josta Rourke löysi itselleen ammatin puoleksi vuosikymmeneksi.

Miehen satunnaiset vierailut elokuvien puolella (Animal Factory, The Pledge) kielivät yhä siitä, että mies on yhä kovassa iskussa. Harvempi näyttelijä kuitenkaan jättää Jack Nicholsonia varjoonsa samassa kohtauksessa näytellessään.

2000-luvulla Rourke alkoi pikkuhiljaa hivuttautumaan suurten tekijöiden elokuviin mukaan ja nyt näyttää siltä, että mies on palannut. Miltei 20-vuoden ”tauon” jälkeen.

Tämän tilaisuuden hänelle tarjoaa vasta neljättä pitkää elokuvaansa juhliva Darren Aronofsky. Aronofsky on lähtenyt uudella elokuvallaan täysin eri suuntaan kuin kolmen edellisen elokuvansa kanssa, jotka on helppo mieltää ohjaajansa elokuviksi tunnistettavan tyylin avulla.

The Wrestler kertoo tarinan vapaapainijasta Randy ”The Ram” Robinsonista (Rourke), jonka uran huippukohdat ovat jo kaukana takanapäin. Mies painii edelleen pienemmissä piireissä viikonloppuisin ja tekee erinäisiä hanttihommia nälkärajan partaalla, kunnes saa sydänkohtauksen ja päättää muuttaa elämäänsä.

Ensimmäisenä Wrestleristä huomaa kuinka se tuntuu miltei tarkkaan mittatilaustyönä Rourkelle tehdyltä tarinalta, johon mies on voinut pistää itsensä sataprosenttisesti likoon. Elokuvassa on paljon hetkiä milloin on vaikea hahmottaa missä Mickey Rourken raja loppuu ja Randy Robinsonin raja alkaa. Niin henkilökohtaisesta elokuvasta on kyse.

Aronofskya on toki kiittäminen Rourken tilaisuudesta, ottaen kuitenkin huomioon, että miehen aikaisemmat valinnat Randyn rooliin olivat Nicholas Cage ja Sylvester Stallone. Näiden herrojen tulkinta olisi ollut mielenkiintoinen, mutta Rourke on valintana napakymppi juurikin miehen monimuotoisen historian tuntien.

Darren Aronofsky kertoo Randyn tarinan ilman ensimmäistäkään kikkailua niin kuvankerronnan tai äänisuunnittelun puolelta. Kuvakerronta luottaa käsivaraan ja pitkiin kamera-ajoihin seuraten lähietäisyydeltä Randyn kävelymatkoja kaduilla, kellareissa tai ottelusaleissa.

Rourke on Randyn roolissa juuri niin hyvä kuin siitä odottaakin. Täydellinen suoritus, jonka ylistäminen on täysin aiheellista. Elokuvan muita tärkeitä rooleja ovat Randyn strippariystävää Cassidya näyttelevä, myöskin pienimuotoista comebackia viimevuosina tehnyt Marisa Tomei sekä Randyn tyttären roolissa vaikuttava Evan Rachel Wood.

Naiset hoitavat roolinsa kunnialla jääden toki elämänsä parasta työtä tekevän Mickey Rourken varjoon. Ainoa häiritsevä piirre on Marisa Tomein viimeaikoina yleistynyt alastomana kekkulointi, jota rooli kylläkin pienissä määrin voisi vaatia.

The Wrestler ei yritä esitelmöidä mitä vapaapaini todellisuudessa on, joka on hyvä asia. Se ei myöskään tee lajista mitään ainoaa oikeaa urheilua tai viihdettä, vaan pikemminkin vain yhden lajin monien muiden joukossa. Henkilökohtaisesti en ole koskaan seurannut painia kahta sekuntia kauempaa enkä ymmärrä mikä sen funktio on ja tämä onkin ainoa syy joka vieraannuttaa minua tästä elokuvasta ja estää minua antamasta sille täysiä pisteitä.