Vaikeasti tapettava

"A Steven Seagal Film That Actually Works"
-tfrizzell (satunnainen käyttäjä imdb.com sivustolta)

Hitto, olen tuon satunnaisen käyttäjän kanssa tästä elokuvasta oikeastaan samaa mieltä, sillä vuonna 1990 valmistunut elokuva, Vaikeasti tapettava (Hard to Kill), on Under Siegen ohella niitä harvoja elokuvia, joissa Steven Seagalin sähläys, huitominen ja huonosti näytteleminen toimivat lähes saumattomasti yhteen. Hard to Kill on Seagalin pitkähkön uran alkuvaiheita ja siinä mies ei ollut vielä turvonnut merinorsumaisiin mittoihin ja jäljellä oli paljon asennetta, jolla esimerkiksi Sean Conneryn ranne murrettiin. Siitä syntyi varsin viihdyttävä ja melko päätön kohellus, jossa Seagalin hahmo, Mason Storm, ei antanut pahiksille mitään mahdollisuuksia puolustautua.

Itse elokuva ei tällä kertaa kerro ex-CIA-agentista tai ylipäätänsä "ex-mistään", vaan Bruce Malmuthin elokuva kertoo varsin häpeilemättömän ja yksioikoisen kostotarinan poliisista, joka saa selville hieman vääriä asioita ja jonka perhe ammutaan haulikolla sänkyynsä. Itse sankari vaipuu peräti seitsemän vuoden koomaan ja siitä herättyään hän alkaa järjettömän treenauksen jälkeen mätkimään ja ampumaan vihollisiaan mullan alle sellaisella vimmalla ja vihalla, että itse Chuck Norriskin varmaan kavahtaisi moista. Käykin niin, että juonesta jätetään monimutkaiset selitykset lässytyksineen ja siirrytään "ysärimäisesti" suoraan toimintavaihteelle.

"Nuori", elokuvan aikaan nelikymppinen, Seagal vetääkin yhden uransa vakuuttavimmista rooleista. Miehestä irtoaa niin hymyä kuin vihaakin ja tällä kertaa Seagal jättää turhan filosofoinnin muiden harteille. Muutenkin normaalisti yksikasvoisesta miehestä tulee parran ja muutaman ilmeen puolesta ainakin kaksi-ilmeinen mies, jota kokeneempi katsoja saattaa ällistellä haavi auki. Arkivihollisena toimiva William Sadler puolestaan on kasvojensa puolesta jo puolivalmis niljake ja Seagalin mukana roikkuva pakollinen nainen, Kelly LeBrock, on vain… Niin, se pakollinen nainen. Ainoasta oikeasti mieleenpainuvasta roolisuorituksesta vastaa puolestaan Frederick Coffin, jonka hyvät hetket tosin kompensoituvat jonkin ajan kuluttua tahattoman koomisilla otteilla.

Kaiken kaikkiaan Hard to Kill on toimiva "ysäritoiminta". Tosin katselen asiaa hieman erilaisin lasein, sillä olenhan tavallaan huonojen toimintaelokuvien "aikakauden" kasvatti, joka monesti koulun jälkeen kulutti aikaansa American Ninjojen ynnä muiden parissa. Objektiivisin silmin katseltuna Hard to Kill on silti kiistatta Seagal-elokuvien parhaimmistoa, joka ansaitsee paikkansa ainakin Seagal-fanien DVD-hyllyssä. Satunnaisille katsojille Hard to Kill on puolestaan omalla tavallaan yleissivistävä teos, sillä kyllähän tavallisenkin katsojan pitää nähdä, mistä suosta Seagal on ponnistanut vielä syvempään suohon.