Zombie strippers!

Noniin, luulin nähneeni jo mauttomuuden multihuipentuman Starship Troopers 3:ssa, mutta kun riman asettaa tarpeeksi alas, niin täytyy kaivaa jo kuoppa, ja voi pojat, että tästä kuopasta tuli syvä! En edes viitsi antaa sellaisen ajatuksen tulla päähäni, että tätä elokuvaa olisi edes yritetty tehdä tosissaan, sillä jonkinasteinen huonouden maksimointi paistaa lähes jokaisesta kohtauksesta läpi. Jay Leen ohjaamassa “Zombie Strippers!“-elokuvassa nimittäin ainakin yritetään tehdä niin huonoa elokuvaa, että sen olisi lähes pakosta pulkahdettava positiivisen puolelta läpi. Vanha fraasi: “niin huono, että se on jo hyvä” ei kuitenkaan toteudu ihan niin kuin tekijät olivat sen ajatelleet.

Zombie Strippers oikeastaan haisee ja jopa maistuu jonkinlaiselta “grindhouse”-viritykseltä, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan näytä siltä. Ö-luokan näyttelijöiden käyttö ja tahattoman koomiset “tietokonetehosteet” tekevät katsojan olon hyvin vaivautuneeksi, ja mieleen alkaa hiipiä, että kyseessä on SNL:n pitkäksi venytetty sketsi tai jotain. Kun samaa vitsiä vain jatkuu ja jatkuu on kelaamisnappi yhä agressiivisemmin eksymässä etusormen alle, ja katsojan kärsivällisyyttä aletaan todellakin koetella. Juoneen on eksynyt kliseisesti zombie-elokuvien vakioaiheita kuten valtion kehittelemä superseerumi, joka pitää sotilaat rivissä vaikka he ovat kuolleet, ja tietenkin pieni vahinko labrassa, että virus pääsee kätevästi leviämään. Paikalle saapuva armeijan erikoisosasto on kuin piste i:n päällä, joka pitää sisällään kaikki ne stereotypiat, joita tässävaiheessa oikeastaan jo odottikin näkevänsä.

Elokuvan alku on niin puuduttavaa zombie-lahtausta budjetilla, joka sijoittuu jonnekin kengännauhan ja makaroonilaatikon välimaastoon, ja ainoastaan lentävä veri irtoraajoineen pitää katsojan edes jotenkin ruudun ääressä. Meinasin jo oikeasti lopettaa katselemisen tässä vaiheessa, mutta sitten tapahtuu jotain, joka varmasti naulitsee katsojan ruutuun herkeämättä viimeiseen veripisaraan saakka. Kun yksi sotilaista saa pureman, ja pakenee paikalta, niin kuinkas ollakkaan mies putoaa suoraan strippiklubin katosta sisään ja elokuva ikäänkuin alkaa uudestaan. Strippiklubin “ihmeellisyyttä” korostaa kuitenkin se, että elokuva sijoittuu lähitulevaisuuteen, ja satiirisessa alkupuheessa USA on vajonnut todella syvälle puritanismin helmoihin kieltäen kaiken alastomuuden, ja G.W.Bush jatkaa erikoislailla kolmatta kauttaan ison Arskan ollessa varapresidentti.

Jos kerran suurin osa B-luokan kauhuelokuvista näyttää ne pakolliset tissit R-luokituksen innoittamina, niin miksipä ei näytettäisi tissejä sitten koko elokuva? Ohjaaja Lee onkin päättänyt jättää kaikki juonelliset koukerot ja zombie-elokuvien kiemurat vähemmälle, ja päättänyt kuvata tunnin verran strippausta. Ei siinä, että tämä olisi mitenkään huono ajatus jos kyseessä olisi joko pornoelokuva tai sitten Playboyn mainospätkä, mutta kun kyseessä on ihan oikea (tai no joo) elokuva, niin ajatus tuntuu jotenkin kummalliselta. Toki pienimuotoinen juonentynkä on rakennettu sen ympärille, että strippiklubin paras tanssija saa tartunnan ja hänestä muodostuu jonkilainen “superzombie-stripper” ja eipä aikaakaan kun muutkin “sisarukset” saavat pureman ja asiakaskunta muuttuu syötäväksi karjaksi, jolloin sylitanssi saa ihan uusia ulottuvuuksia.

Ja niin pelottavalta kuin se kuulostaakin, Jenna Jameson onnistuu olemaan tähtistripparina näyttelijäkaartin kermaa tässä teoksessa yhdessä Robert Englundin kanssa. Englund on kuitenkin vajonnut jonnekkin B-luokituksen tuolle puolen ja elokuvan ainoaksi komedialliseksi tähdeksi nouseekin yllättäen klubilla heiluva siivoja “Paco”, jonka lohkaisut aiheuttavat jopa ihan oikeita naurunpyrskähdyksiä. Näyttää myös siltä, että Jameson on tarvinnut elokuvan alussa enemmän maskeerausta kuin lopussa, jossa hän on lähes kokonaan muuttunut zombieksi, sillä pelkästään isoilla tisseillä ei seksikkääksi muututa vaikka kuinka tangossa pyörisi. Elokuvan loppu tarjoaa myös aikasmoista wtf-kamaa kuten biljardipallojen ammuntaa pillusta, mutta eipä siitä sen enempää, vaan jos välttämättä haluatte nähdä Jennan “mainstream”-elokuvassa tissit paljaana syömässä ihmislihaa suuren veren saattelemana, niin katsokaa tämä, mutta älkää sanoko etten varoittanut.