Nyt tai ei koskaan

Mikäli Bucket Listin pääosanäyttelijöistä Jack Nicholsonista ja Morgan Freemanista voi jotain johtopäätöksiä tehdä niin ainankin sen, ettei kyseessä voi mitenkään olla pelkkää väkisinväännettyä vanhojen miesten epätoivoista valkokangashassuttelua. Jos elokuvamaailma on vajonnut niin alas, että oikeasti loistokkaat näyttelijäherrat on alennettu American Pie-tyyliseen epähauskaan farssiin, lopettaisin uusien elokuvien katsomisen tähän paikkaan.

Kuten useassa muussakin elokuvassa, voi arvostettujen näyttelijöiden nimiä pitää jonkinlaisena laatukriteerinä tai houkutuksena, jonka perusteella elokuvaa voisi mennä katsomaan. Nicholson ja Freeman toimivat jonkinlaisena takuuna siitä ettei elokuvan parissa vietetty aika mene täysin hukkaan. Tässä vaiheessa on mukavaa todeta, että joudun luultavasti lopettamaan uusien elokuvien katselun, koska en ole tyytyväinen näkemääni. Bucket List on käsittämättömän vaisu ja typerän naiivi elokuva, joka ei tarjonnut minulle mitään.

Lyhyesti elokuvan juoni on seuraavanlainen: Kaksi toisilleen tuntematonta kuolemansairasta vanhaa miestä, rikas bisnesmies Edward Cole (Jack Nicholson) ja köyhä automekaanikko Carter Chambers (Morgan Freeman) asuttavat samaa sairaalanhuonetta. Taustoiltaan ja periaatteiltaan erilaiset miehet ystävystyvät ja päättävät lähteä Colen suuren pankkitilin turvin toteuttamaan villeimmät unelmansa ennen kuolemaansa.

Elokuvan traileri johti harhaan sillä, että se näyttää koko elokuvan energisenä vanhojen miesten extremetemppuja esittelevänä seikkailukomediana vaikka todellisuudessa kyseessä on laajalti improvisoituihin dialoginpätkiin perustuva räpellys kuolemansairaista miehistä ja heidän nuorekkaista unelmistaan. Trailerin kohtaukset ovat kaikki energisimmät ja toiminnallisimmat hetket koko Bucket Listin kestosta. Muita vastaavanlaisia hurjasteluja ei elokuvassa tulla näkemään. Enemmänkin elokuva työntää katsojilleen näiden kahden hahmon taustojen aiheuttamia erimielisyyksiä joita ei jaksa katsella vikisemättä loppuun asti.

Ei siis todellakaan kannata nostaa ennakko-odotuksiaan kovin korkealle, sillä Bucket List on erittäin epämääräinen ja kaupallinen kyhäelmä, jonka parasta antia ovat vain legendaariset pääosanäyttelijät ja heidän karismansa. Sekään ei tunnu aina purevan kun kaiken pohjana toimiva käsikirjoitus pursuilee typeryyttä. Koko käsikirjoitus on perusamerikkalaisille katsojille mittatilaustyönä tehtyä tunteilua, fiilistelyä ja hassuttelua erittäin epätasapainoisena kokonaisuutena. Kun miehet pääsevät lopulta hulluttelemaan, ei kyseinen energianpurkaus kestä montaa minuuttia ja nekin hetket kuluvat hämmentävän irrallisina kokonaisuuteen verrattuna. Jokaiseen väliin yritetään heittää jonkinlaisina elämänohjeina toimivia lauseita tyyliin ”koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan”.

Elokuvan tunteellisiksi tarkoitetut kohdat eivät minunlaiseen katsojaan uponneet, joten en usko, että ne tulevat tarjoamaan muillekaan oikeisiin elokuviin totuttautuneille katsojilleen mitään perushömpästä eroavaa. Bucket List on turha elokuva.