Friday the 13th, Part VII – The New Blood

No niin: juuri kun ajattelit, että koko “Friday the 13th”-putki olisi tässä, niin arvosteltavaksi rävähtää elokuvasarjan järjestyksessään seitsemäs osa, “The New Blood”, jossa kaikkien mörököllien ja slasherkauhun ystävien nallekarhu, Jason, jatkaa hirmutekojaan kaikkien varmasti suureksi yllätykseksi Crystal Laken tutuissa maisemissa. Elokuva alkaa taas vaihteeksi siitä, kuinka jälleen kerran kuudennessa osassa tapettu (tällä kertaa hukutettu ja silvottu) Jason herää henkiin Lar Park-Lincolnin näyttelemän Tinan tahattomalla avustuksella. Tosin Jason saa kerrankin kunnon vastuksen Tinasta, joka omaa yliluonnollisia kykyjä telekinesian muodossa liikutellen millon mitäkin esineitä Jason-parkaa kohti. Valitettavasti asia on niin, että tähän ajatukseen jää myös seitsemännen osan omaperäisyys, sillä muutoin The New Blood muistuttaa hyvin paljon elokuvasarjan aikaisempia osia.

Muistutusta vanhasta tulee myös elokuvan näyttelijöiden ohella, sillä suuren harmaan massan on jälleen kerran vaivuttava kliseen syvälle uralle. The New Bloodin näyttelijät ovatkin pääosin harmaata ja huoletonta massaa, jonka elämäntehtävänä tuntuu olevan elokuvassa hauskanpidon ohella tuttu keskenäinen kanssakäyminen ja naisten/miesten pokaus sukupuolesta riippuen. Massasta tosin erottuu myös “tähtiä”, sillä esimerkiksi yliluonnollisia voimia omaavan Tinan äitiä näyttelevä Susan Blu näyttää tutulta ja Tinan lääkäriä näyttelevä Terry Kiser on miltei kuin suora kopio Lance Henriksenistä. Tinaa näyttelevä Park-Lincoln onkin sitten taas jotain hirvittävää katseltavaa: pelokkain silmin ja tukka takkuisena eteenpäin juokseva ja rääkyvä Park-Lincoln omaa myös käsittämättömän naurettavan katseen, jolla näyttelijätär on tekevinään yliluonnollisia asioita. Kun pelko ja päättäväisyys vaihtavat vuorotellen paikkaa Park-Lincolnin kasvoilla, on katsojankin melkein asetuttava Jasonin puolelle.

Kokonaisuutena Friday the 13th-elokuvasarjan seitsemäs osa on melko konventionaalista koheltamista. Elokuvan tarinakulkukin on harvinaisen selvää pässinlihaa, jossa elokuvassa esiintyvä nuorisojoukkio on jälleen kerran kokeilemassa onneaan Crystal Laken maisemissa. Lohduttoman synkästä metsästä ja ennen kaikkea järvestä nousee katsojaakin aavistuksen kuumottava tuomiopäivän peto, jonka yliluonnollisuus alkaa jo tässä vaiheessa ampua pahasti yli. Jason kurmottaakin huolettomia teinejä oikein olan takaa ja ottaa itsekin iskua vastaan sitä rataa, että heikompaa alkaa hirvittämään. Mutta tämäkään ei riitä, sillä elokuvan totaalinen puskista tuleminen ja ehdoton wtf-hetki tulee aivan elokuvan lopussa, jossa haamu Tinan menneisyydestä tulee setvimään asioita Jasonin kanssa jättäen katsojalleen vain arpikudosta ja naurunpurskahduksen.