1960-luvun jälkipuoliskolla ohjaajauransa upeasti kolmella perättäisellä klassikkoelokuvalla aloittanut Mike Nichols nostattaa katsottavalle elokuvalle tietyntasoiset ennakko-odotukset. Nichols elokuvan ohjaksissa kielii jonkinlaisesta laadusta ja hänen elokuvat ovatkin tyypillisesti hyvin kirjoitettuja, vahvojen roolihahmojen täyteisiä ja hienostunutta komediaa sisältäviä teoksia. Tämä onkin syy, minkä vuoksi halusin nähdä miehen uusimman elokuvan, tositapahtumiin perustuvan Charlie Wilson’s Warin.
Oletin, että Afghanistanin sotaa käsittelevä uutuuselokuva olisi paljon muutakin kuin pelkästään mittatilaustyönä amerikkalaisille tehtyä vaaleanpunaista markkinahattaraa, jossa jenkkiliput liehuvat villisti ja oikeistolaisuus kukoistaa. On mukavaa todeta, että olettamukseni osui osittain oikeaan. Kyseessä ei ole huono elokuva.
1980-luvulle sijoittuva Charlie Wilson’s War kertoo tarinan poikkeuksellisen mukavasta Yhdysvaltalaisesta kongressinedustajasta Charlie Wilsonista (Tom Hanks), joka matkallaan Pakistaniin havahtuu Afghanistanin epäreilusta tilanteesta sotiessaan Neuvostoliittoa vastaan. Wilson alkaa junailemaan USAn Afghanistan-avustusrahastoa viidestä miljoonasta dollarista huomattavasti reilummaksi, jotta afghaanisotilaat pärjäisivät neuvostoliittolaisia vastaan ja saisivat edesottamuksillaan kylmän sodan kauan odotettuun päätökseen. Mukaan poliittiseen taisteluun Wilson saa rikkaan oikeistolaisen ystävänsä, hienostorouva Joanne Herringin (Julia Roberts), tuen sekä sosiaalisilta kyvyiltään hieman vajavaisen, mutta harvinaisen tehokkaan CIA-agentin Gust Avrakotosin (Philip Seymour Hoffman).
Vakavasta ja soveltuvan ajankohtaisesta sanomastaan huolimatta elokuva on aiheeseensa nähden huomattavan kevyt ja hyväksyttävän itsekriittinen. Se on pirteä tapa kertoa tarinaa, koska vähänkin perinteisempänä pakettina elokuvaa olisi tuskin jaksanut katsoa mutisematta loppuun asti. Tämä johtuu siitä, koska keveydestään huolimatta elokuvan käsikirjoituksesta puskee edelleen esiin epäilyttävän valistava asenne koskien nykypäivän Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa sekä sen prioriteetteja. Ehkä suurimpana ajatuksena kaikista on amerikkalaisten – tässä tapauksessa elokuvayleisön – hienostunut kouluttaminen siitä kuka Lähi-Itä-jupakan tosiasiassa aloitti, rahoitti sekä ketä siitä loppupelissä pitäisikään syyttää. Tehokeinona sodan vaikutuksista kerrottaessa käytetään oikeaa uutiskuvaa erinäisissä yhteyksissä, joka toimii moitteettomasti.
Ohjaaja Mike Nichols lunastaa odotukset sillä, ettei vaivuta elokuvaansa kamalimman jenkkirähnän tasolle vaan pitää kaiken sopivan simppelinä ja itsekriittisyydellään myös meille ei-amerikkalaisille helpommin lähestyttävänä.
Tom Hanks suorittaa pääroolinsa tutulla ammattitaidolla, jota seuraa ihan mielellään. Charlie Wilson ei turhista tulistu ja omaakin mukavan lupsakan persoonallisuuden, joka säteilee huoletonta ajattelua ja rytmiä koko elokuvaan. Julia Robertsin nimi myy varmasti useita elokuvalippuja, mutta naikkosen rooli tässä elokuvassa on supistettu minimiin. Naispääosa lankeaakin Wilsonin assistenttia Bonnie Bachia mainiosti esittämälle Amy Adamsille. Elokuvan kuitenkin ehdottomasti parhaan roolisuorituksen tarjoilee Philip Seymour Hoffman hienossa roolissaan veteraaniagentti Gust Avrakotosina. Hoffmanin ensimmäinen kohtaus on samalla elokuvan parasta tarjoiltavaa ja juurikin se idioottimaista mainosta kotimaassamme saanut ”Suomi-kohtaus”, jossa sana ”Finland” mainitaan ohimennen muutaman onnettoman kerran.
Mikäli Hoffmanin rooli olisi pysytellyt tuolla ensimmäisen kohtauksen vihaisen ja päällekäyvän agenttisikaniskan linjalla, voisi miestä veikata vaikka minkälaisten palkintojen saajaksi. Harmillisesti hahmon energia tuntuu kuluvan ensimmäisessä kohtauksessa miltei nollille ja loppuaika mennäänkin säästövirralla. Siitä huolimatta Hoffmanin kurkkuäänellä ja kivan vähäeleisesti esittämä agentti Avrakotos on tämän elokuvan parasta seurattavaa.
Charlie Wilson’s Warin käsikirjoitus on nieltävän kevyt ja kokonaisuutena koko elokuva on kiitettävän lyhyt. Tarinan läpi paistaa paatoksellisuus, mutta siitä huolimatta elokuva tarjoaa muutamat hyvät hetket ja kerronnallisen eheyden, joka tekee elokuvasta katsomisen arvoisen.
-
60%
Poiminta
Genret: draama,komedia
Kesto: 97 min
Ohjaaja: Mike Nichols
Pääosissa: Tom Hanks,Philip Seymour Hoffman,Amy Adams,Julia Roberts
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2007