Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta

Tammikuun neljäntenä päivänä ensi-iltansa Suomessa saava elokuva on jo nyt ulkomailla julistettu yhdeksi parhaista amerikkalaisista elokuvista vuosiin. Eikä suotta. Andrew Dominicin ohjaama tutkielma julkisuuden kiroista, hyväksynnän kaipuusta ja mielipuolisuudesta saattaa hyvinkin olla yksi parhaimmista elokuvista, jota olen eläessäni nähnyt.

On lokakuun lopun tuulinen ja kolea päivä. Preeria on tyhjä ja kaukaisuuteen asti levittyvät pellot kutsuvat mukaansa. Yksinäisyydessään vaeltava Jesse James on täyttänyt 34 vuotta. Samaan aikaan kahdenkymmenen vuoden ikäinen Robert Ford elää haavemaailmassaan olla Jessen aisapari ja paras ystävä. Miesten tiet kohtaavat ja Robert päätyy Jessen rikkoutuneen koplan jäänteiden joukkoon. Hän seuraa Jesseä päivästä toiseen, tarkkailen tätä kuin henkilöä, jota aikoisi imitoida. Heidän välilleen kehittyy vaarallinen ja rikkinäinen ystävyys, jota kumpikaan ei ymmärrä. Robert etsii keinoa saada kokea edes osan Jessen julkisuudesta. Jotain niin intiimiä, että ellei hän sitä ystävyyden kautta voisi saavuttaa niin väkivalta saattaa olla ainoa ratkaisu. Henkisesti epätasapainoinen Jesse taistelee omien demoniensa kanssa pelokkaana siitä, että menettää pian täysin itsensä hallinnan. Vuosi vierii eteenpäin ja miesten historiaan jäävä tapaaminen lähestyy väistämättömästi.

Elokuvan hyvien puolien listaaminen kuluttaisi sanavarastosta adjektiivit loppuun hyvin pian. Jesse Jamesin salamurha on yksinkertaisesti kuvailtuna mestariteos, joka on tehty sellaisella visiönäärisellä rohkeudella, jollaista ei ole nähty sitten 70-luvun mestariohjaajien aikakauden. Vasta toista elokuvaansa ohjaava Andrew Dominic nostattaa itsensä yhdellä kerralla kaikkien aikojen parhaimpien ohjaajien joukkoon. Dramaattisena tutkielmana ihmisistä ja julkisuudesta, ajalta jolloin konsepti tähtien palvonnasta oli vasta alussa, hakee vertaistaan mistä tahansa aiemmin tehdystä elokuvasta. Dominic ei kavahda hiljaista pohdiskelua elokuvassaan. Elokuvan ainoa varsinainen toimintakohtaus on valojen ja varjojen välinen kamppailu jumalaisen komeassa junaryöstössä. Ääneti tapahtuva kohtaus kuvaa jokaista hahmoa enemmän kuin tuhat monologia. Jessen yksinäinen vaeltaminen hauraalla jäällä tai tähtitaivaan alla on koskettavaa ja hahmon kannalta oleellista kerrontaa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että elokuva ei kertaakaan ole teennäinen. Dominic ei kertaakaan sorru itseriittoisuuteen tai taiteellisuuteen. Tarina soljuu eteenpäin rauhallisella tahdillaan, jokaisen pitkän otoksen erämaassa palvellen kertomusta. Kertoja, jollaisia enää harvemmin elokuvissa näkee, toimii puolueettomana saattelijana katsojille, jonka väliintulo vahvistaa dramaattisten käänteiden lopullisuuden. Liki kolmituntinen elokuva ei ole minuuttiakaan liian pitkä.

Lahjakkaaksi näyttelijäksi tunnettu Brad Pitt tekee elämänsä parhaan roolisuorituksen. Pittin Jesse on psyykkisesti sairas ja hauras mies, joka kaipaa yhtäaikaisesti rauhaa sekä palvontaa. Pittin hienovaraisen hallittu näyttelijäntyö puhuu paljon, jopa silloin kun näyttelijä itse ei sano sanaakaan. Kaikki kerrotaan eleissä ja murtuneissa katseissa. Elokuvan hienoimpia hetkiä on pitkä yöllinen ratsastus täydellisen tähtimeren alla. Ben Affleckin nuorempi veli, Casey, paljastuu veljesten lahjakkaimmaksi osapuoleksi. Nuoren Affleckin osa on elokuvan vaativin. Robert Ford olisi helppo esittää puhtaana pelkurina, halpamaisena raukkana vailla tarkoitusta. Affleck paljastaa pojasta toisen puolen, joka ei anna katsojalle mahdollisuutta vihata sisältä kuollutta lasta täysin. Vaikka elokuva onkin tulvillaan loistavia näyttelijöitä, Pitt ja Affleck ovat kaksi valovoimasta tähteä joista ei voi irrottaa katsettaan.

Lyyristä ja melankolista tarinaa tahdittaa Nick Caven ja Warren Ellisin aavemaisen kaunis musiikki, jonka teema; “laulu Jesselle” jää soimaan päähän pitkäksi aikaa.

Jesse Jamesin salamurha on elokuva, joka vahvistaa uskon rohkeaan raja-aitojen rikkomiseen. Westerniksi luokiteltu Jesse James on liian monimutkainen ja moniulotteinen elokuva puhtaaksi genre-elokuvaksi. Se on yhtäaikaisesti tutkielma ihmisistä, maailmasta joka muokkaa heitä ja he sitä, sekä suhteista jotka perustuvat palvonnalle ja epätoivoisille mielikuville. Kaiken tämän sijoittuessa aikaan, jolloin yksi kansakunta etsi itseään. Dominic luo ajattomasta Robin Hoodmaisesta Amerikkalaisesta ikonista raastavan ja todenmukaisen tarinan, joka riisuu legendan kaikesta loistostaan ja esittää sen haavoittuvaisena ja kuolevaisena.

Lopputulos on täydellinen elokuva.

5

Poiminta

Genret: draama
Kesto: 160 min
Ohjaaja: Andrew Dominic
Pääosissa: Brad Pitt,Casey Affleck,Sam Rockwell
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2007

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

10 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
jesses
jesses
14 years ago

Upea elokuva, ei voi muuta sanoa. Erityisesti elokuvan hidas tempo, joka antaa katsojille aikaa ajatella ja syventyä tarinaan ja hahmoihin toimii. Klassikko.

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Erinomainen arvostelu!

Anonymous
Anonymous
15 years ago

Aika pitkälti samaa mieltä arvostelijan kanssa. Tosin mielestäni jännite hieman latistui Jessen kuoleman jälkeen, ja lopun kuvaus Robertin myöhemmistä vaiheista tuntui aavistuksen irralliselta. Muutoin elokuva oli täyttä asiaa, ja varmasti suosikkini vuoden 2007 julkaisuista. Varsinkin kuvaus oli henkeäsalpaavan kaunista – tuli mieleen niin ikään Kanadan Albertassa kuvattu Malickin Days of Heaven. Tämän elokuvan myötä olin jo valmis perumaan kaiken pahan, mitä on tullut sanottua westerneistä, mutta valitettavasti muita tämänkaltaisia ‘westernejä’ ei vain taida olla olemassa.

keisarilla ei ole?
keisarilla ei ole?
16 years ago

kävin katsomassa elokuvan neljän kaverini kanssa ja kukaan meistä ei pitänyt siitä yhtään. Tähtien keskiarvo meiltä kaikilta ehkä 1,5. Pitkästyttävä, mitäänsanomaton, sekava… Henkilöihin ei samaistunut ollenkaan ja oli aivan sama, kuka ammuttiin, ei paljon hetkauttanut. Puolen välin jälkeen vain odotti että elokuva loppui. Yleisön joukosta kuului haukotuksia ja yhdessä välissä jopa kuorsausta!!! Ei kaikki kriitikot voi olla väärässä, mutta tämä on minun ja kavereideni mielipide. Siinä mielessä en ymmärrä ylistäviä arvioita. Afflek teki hyvän roolityön.

Anonymous
Anonymous
16 years ago

3p

Anonymous
Anonymous
16 years ago

Piru vie! hyvä huomio, toivo. Painovirhepaholainen iski.

Anonymous
Anonymous
16 years ago

No tässä on jo yritystä, vaikka sulla onkin väärät mielipiteet.

jesse ford
jesse ford
14 years ago

Loi uskoa Amerikkalaiseen elokuvaan joka on vaipunut niin syvälle teinien mielistelyyn. 10nen parhaan elokuvan joukossa jonka olen koskaan nähnyt! Vaatii hiukan elämänkokemusta että elokuvaa pystyy ymmärtämään.

LemêH
LemêH
16 years ago

hyvin kirjoitettu arvostelu, jota oli kiva lukea! menen ehdottomasti katsomaan leffaa..

yojimbo
yojimbo
16 years ago

On ehkä hieman liiottelua sanoa elokuvan olevan ” jo nyt ulkomailla julistettu yhdeksi parhaista amerikkalaisista elokuvista vuosiin”. Esimerkiksi Rotten Tomatoes antaa elokuvalle “vain” 75 % positiivisia arvioita.