Tenacious D: maailman paras rokkibändi

Jack Black tekee sen sitten taas: erittäin onnistuneen School of Rockin jälkeen mies viimeinkin tekee ainakin moraalisen jatko-osan tälle onnistuneelle musiikilla höystetylle komedialle. Tenacious D: maailman paras rokkibändi (Tenacious D in the Pick of Destiny) onkin väliin hulvaton komedia, jonka musiikki pistää puntit mukavasti vipattamaan miltei alusta asti. Alatyylin sanoilla maustettu lyriikka, soinnut ja hienolla asenteella tehty sekoilukomedia kohtaavat onnistuneesti tässä Liam Lynchin ohjaamassa elokuvassa, joka on itse Blackin, Kyle Gassin ja Lynchin käsialaa.

Black on näyttelijänä, sekä tietenkin nähtävästi suhteellisen lahjakkaana laulajana, kovassa vedossa. Blackin näyttelemä hahmo, JB, on nuorena kotoaan pois muuttanut haaveilija, joka haluaa rock-tähdeksi. JB:n kipinä kotoa karkaamiselle tulee suoraan itse Diolta ja viimein tie vie toisen sielunveljen, KG:n (Kyle Gass), luokse. Seurauksena on maagisen, Saatanan hampaasta tehdyn, plektran metsästys, jossa hauskasti ja ovelasti nimetyt JB ja KG seikkailevat omissa pilvissään. Vierailu kerrankin hyvin onnistuvan Ben Stillerin hahmon luona ja sienissä tehty värikäs matka John C. Reillyn näyttelemän Sasquatchin kanssa on hulvatonta katseltavaa. Kun mukaan mahtuvat vielä Dion lisäksi Meat Loaf, jalkapuolena loistavasti hauskuuttava Tim Robbins, sekä Foo Fightersin David Grohl itse Saatanana, niin melkoinen ralli on valmis.

Tenacious D on siitä mainio elokuva, että siinä on jotain vähän kaikille. Luonnollisesti tässäkin elokuvassa on omat puutteensa mm. huumorin tasossa, mutta aina kun Blackin laulamat loistavat rallit pääsevät vauhtiin, nousee tunnelma yhtäkkiä kattoon. Muun muassa aivan hulvattomassa takaa-ajo-kohtauksessa kuultu Car Chase City nostaa tunnelman kattoon ja aivan alussa kuultu Kickapoo antaa ymmärtää, että jotain hyvää on tulossa. Myös keskivaiheilla kuultu Master exploder aiheuttaa tahattomia naurunpuuskahduksia sanoituksellaan että jalan poljentaa sekä loppuvaiheilla nähty, Grohlin kanssa esitetty, Beelzeboss räjäyttää ansaitusti potin.

Tenacious D onkin lyhyesti summattuna erittäin onnistunut kreisikomedia. Näyttäkin siltä, että musiikin (varsinkin Blackin laulaessa) ja komedian yhdistelmä näyttää toimivan erinomaisesti. Kun mukaan otetaan vielä häpeilemätön ja musiikin puolesta miltei fanaattinen, asenne, sekä onnistuneet cameo-roolit, on kasassa mahtavia musiikki-ralleja sisältävä elokuva. Elokuva, joka kuulostaa oikeasti jo niin rockilta, että soundtrackin hankintaa on syytä ainakin harkita. Toivottavasti Black jatkaa jatkossakin hieman erilaisemmalla linjalla, jossa huumoria höystetään hyvin mukaansatempaavalla musiikilla ja asenteella, joka sisältää fuck-sanan käyttöä ”vitun” kapinallisen oloisesti ihan vitun monta kertaa luonnollisesti joka vitun välissä. Mutta hyvä näin: tätä elokuvaa on helppo suositella milteipä kenelle tahansa.