Arthur ja Minimoyt

Tässä se nyt on, Luc Bessonin viimeiseksi ohjaustyöksi kutsuttu elokuva. Kymmenen elokuvan ja kolmenkymmenen vuoden jälkeen tunnettu Ranskalaisohjaaja on päättänyt jättää jäähyväiset ensimmäisen puhtaasti lastenelokuvansa myötä. Arthur and the Minimoysilla on siis tavanomaistakin suuremmat odotukset kuin tavallisella elokuvalla, eikä elokuva ihan onnistukaan täyttämään kaikkia niitä, vaikka yrittääkin koko sydämmestään.

Arthur on kymmenvuotias nuori poika. Kesäänsä mummonsa luona asuva Arthur elää päivästä toiseen omassa maailmassaan, seuraten tarunhohtoisen iso-isänsä jälkiä, joka katosi neljä vuotta aiemmin mystisesti kotipihaltaan. Kuullessaan iltasadussa maagisesta Minimoy heimosta ja heidän aarteestaan, jonka he piilottivat Arthurin puutarhaan, hän päättää etsiä Minimoyt pelastaakseen velkojien himoitseman talonsa.

Originaalista lähtökohdasta hyvin alhaiset pisteet saava Arthur on, jopa Luc Bessonin tarinana, hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista katseltavaa. Bessonin ja tarinoiden luojan Céline Garcian maailma on kuin elävöitetty satukirja, sen mukana tulleiden hyvien että pahojen puolien kera.

Hyviä puolia elokuvassa riittää. Bessonin pikkutarkka hukkuminen maailman monipuolisuuteen takaa visuaalisen nautinnon katsojalle. Minimoyden kaupunki on silmänkarkkia mihin tahansa suuntaan kamera osoittaakin ja varsinkin hahmot ovat erikoinen sekoitus puhtaasti karikatyyrimaisia että huippurealistisia kokonaisuuksia. Elokuvan visuaalinen ilme on myös samanlainen erikoinen yhdistelmä huippuaitoa että puhtaasti sarjakuvamaista.

Bessonin näyttelijöiden ohjaus on edelleen vahvaa. Musiikin huippunimet kuten Madonna ja David Bowie lainaavat äänensä elokuvan tärkeille hahmoilla. Erityisesti Bowien irrottelu Malthazarina on todella nautinnollista kuunneltavaa. Suomessa julkaistava dubattu versio kärsii kaameasta ylinäyttelystä ja paikoitellen surkeasta käännöksestä. Ainoastaan Paula Vesala, Elastinen ja Santeri Kinnunen onnistuvat tuomaan eloa ja hauskuutta rooleihinsa.

Elokuvan suurin ongelma onkin sen liiallinen materiaalin määrä. Tietojen mukaan kaksi erillistä Arthur and the Minimoys tarinaa yhdistävä elokuva uhkaakin kaatua monta kertaa tarinan juoksun alle. Kaikkialle juostaan toinen toistaan nopeammin, eikä monista upeista lokaatioista ehdi saada kiinni ennen kuin ollaan jo siirtymässä huimaa vauhtia seuravaan. Monet elokuvan käännekohdista tuntuvat tapahtuvan myös aivan liian yksinkertaisesti, jopa lastenelokuvan tasolla.

Yhtenä elokuvana muiden joukossa Arthur olisi varmasti mukiinmenevämpi. Siinä on hyvin paljon hyvää ja se on hyvin suurella sydämmellä koostettu kokonaisuus. Mutta ohjaajan viimeisenä elokuvana se tuntuu, varsinkin faneille, yllättävän muoviselta kokonaisuudelta. Huono elokuva se ei ole, mutta siitä olisi toivonut paljon parempaa.

Yhteenveto
Luc Bessonin viimeinen elokuva ei ole ihan se maailmaa mullistava jäähyväinen, joka se olisi voinut olla. Tälläisenään se on hyvä, joskin keskinertainen seikkailuelokuva, jonka visuaalista loistoa syö sen tarinan köyhyys.