Mean Machine

Britti-elokuva Mean Machine on remake vuonna 1974 valmistuneelle Burt Reynolds-elokuvalle, The Longest Yardille. Itseasiassa tämän tunnetun komedian remaket eivät loppuneet Barry Skolnickin versioon, vaan myöhemmin vuonna 2005 Peter Segal ohjasi toisen remaken, Luunmurskaajat, ikäänkuin uudelle sukupolvelle päivitettynä versiona. Luunmurskaajissa viiksistään tunnettu Reynolds oli päivitetty monia katsojia ärsyttävään Adam Sandleriin ja Skolnickin versiossa samaa roolia näytteli entinen mestaruustason jalkapalloilija, Vinnie Jones, joka voidaan nykyään helposti lukea yhdeksi tutuimmista naamoista brittinäyttelijöiden saralla.

Guy Ritchien Lock, Stock and Two Smoking Barrelsista lähtien Vinnie Jonesista on pikkuhiljaa kasvanut monien “britti-coolien” elokuvien vakiokasvo, vaikka mies on toki vieraillut myöskin mm. Salasana Swordfishin sivuosassa. Jo peliurallaan erittäin kuumana käynyt mies onkin ollut omiaan monissa arpista karismaa vaativissa rooleissa, joissa on mukana oma, mustaa huumoria sisältävä, sävynsä. Samoihin kenkiin mies astuu nytkin: Jonesin Danny Meehan on itsensä vankilaan töppäillyt entinen Englannin maajoukkueen kapteeni, jonka kovan kuoren alla jyskyttää oman tunnon ääni -ainakin jollain tapaa. Meehan joutuukin vankilassa jalkapallouransa vuoksi sekä vankien, että vankilan johtajan silmätikuksi ja tuloksena on jälleen kerran se kuuluisa vankien ja vartijoiden välinen jalkapallo-ottelu.

Synopsis onkin Skolnickin elokuvassa suhteellisen hyvin kohdallaan ja Luunmurskaajien “hyväntahtoisuus” on muuttunut asteen Kylmän ringin suuntaan. Silti elokuva on lyhyytensä vuoksi hyvin pinnallinen, miltei irrallinen kokonaisuus, jota vauhdittavat lähinnä värikkäistä sivurooleista irtoavat satunnaiset hymähdykset. Varsinkin Jason Stathamin rooli sosiopaattisena eristyssellin vankina aiheuttaa katsojassa sekä myötähäpeää että vienoa hymyilemistä. Muuten elokuvan näyttelijöistä löytyy varsin värikäs kirjo erilaisia persoonallisuuksia aina natsimaisesta vartijasta sympaattisiin vankeihin asti.

Hämmentävää kyllä, Mean Machine on jopa aavistuksen huonompi kuin nk. seuraajansa, Luunmurskaajat. Vinnie Jonesin mökötys ja elokuvan britti-karisma ei kanna tarpeeksi pitkälle lähinnä elokuvan irrallisuuden vuoksi. Elokuvalla ei olekaan kunnollista punaista lankaa, jossa tapahtumat rullaisivat sujuvasti eteenpäin; nyt tuntuukin siltä, että elokuva nauraa lähinnä itselleen ja unohtaa katsojat jonnekin komedian limboon, josta ulospääsyä ei vain kertakaikkiaan löydy. Piristäväähän vaihtelua Mean Machine tuo, sillä amerikkalainen jalkapallo on korvattu normaalilla jalkapalloilulla, mutta pelkät hienot pallon pomputtelut, muutamat onelinerit ja brittikorostus ei kosketuspintaa katsojaansa saa. Samaa mieltä olivat ilmeisesti myös elokuvayhtiöt, sillä Barry Skolnickin debyyttiohjaus näyttää jääneen myöskin miehen viimeiseksi. Sekin kertoo jo jotain.