Elämää Sormusten Herran Jälkeen

Tänä jouluna tulee kuluneeksi kuusi vuotta Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen Ritarit elokuvan ensi-illasta. Allekirjoittanut on ollut paikalla jokaisen osan ensi-illassa ja artikkelissaan pohtii elokuvien onnistumisia ja epäonnistumisia, sekä niiden jättämää jälkeä nykypäivän elokuvakulttuuriin.

Ensimmäisen Taru Sormusten Herrasta-elokuvan ensi-illasta tulee kuluneeksi tänä jouluna kuusi vuotta. Tätä ennen J.R.R Tolkienin järisyttävän suuri fantasiaeepokki oli pyörinyt Hollywoodin ihmemaassa ja sen ulkopuolella jo vuosikymmeniä. Mykistävän suurta urakkaa olivat yrittäneet soveltaa elokuvaksi niin Steven Spielberg kuin Stanley Kubrick, joista jokainen oli lopulta antanut periksi näennäisesti suunnattoman urakan alla. Lähimmäksi suurtyön valmistumista oli päässyt animaattori Ralph Bakshi, joka oli tehnyt itsestään tunnetun aikuisille ohjatun Fritz the Cat-piirretyn myötä. Bakshin kyseenalainen animaatio onkin erikoinen tapaus. Budjetin ja lukuisten käsikirjoitusten muutosten levitessä käsiin, kokonaisuus kärsi niin paljon että lopulta elokuva jätettiin kesken Helmin Syvänteen taisteluun, noin puoliväliin kirjaa. Nykyään dvd:ltä löytyvä elokuva onkin kuriositeettina kiinnostava katsaus siihen mitä olisi voinut tapahtua jos tavanomainen Hollywood-ohjaaja oltaisiin pistetty ohjamaan projektia, jonka kohtalona olisi nousta harmaiden massojen yläpuolelle elokuvataiteen saralla. Jopa Kubrickin kaltaisen teknisen virtuoosin palkkaaminen olisi ollut kyseenalaista, suunnitelmissa kun oli käyttää Beatlesin jäseniä Sormuksen Saattueena ja Ringoa Klonkun roolissa. Tuntui siis kuin ihmeeltä, kun 2001 tammikuussa alkoivat ensimmäiset kuvat ja tiedotteet Sormusten Herra-elokuvan tiimoilta ilmestyä ihmisten tietoisuuteen kaikkialla maailmassa. Vielä suurempaa ihmetystä herätti ohjaajaksi valittu Peter Jackson, jonka repertuaaria ohjaajana kruunasivat hulvattomat verikekkerit Braindeadin ja Bad Tasten muodoissa. Heavenly Creaturesin ohjaaja kuitenkin oli jollain ilveellä saanut isot pamput New Line Cinemalla vakuutettua rahoittaa kolmiosainen, huippukallis elokuvasarja, joka kaiken lisäksi kuvattaisiin hänen säännöillään Uudessa Seelannissa, Hollywoodin sijaan.

Mitä syntyikään? Elokuva-aiheisten lehtien Raamatussa, Empiressa, verrattiin Sormusten Herroja aikoinaan suurten katedraalien rakentamiseen niiden näennäisesti mahdottomassa urakassa ja lopulta valmistuneessa kokonaisuudessa, joka huokuu majesteettista kauneutta. Vertauskuvana ollaan osuttu aika lähelle. Jackson ei ainoastaan onnistunut rakentamaan jo kuvauskelvottomaksi tuomitusta teoksesta huikean onnistunutta elokuvasarjaa faneille ja fantasiasta innostuneille nörteille, vaan loistavan elokuvasarjan kaikille. Mutta ennenkaikkea hän teki ihmeensä, eikä rakentanut vain yhtä katedraalia; hän rakensi kolme.

Sormusten Herrat eivät kuitenkaan ole kolme erillistä elokuvaa. Yksikään niistä ei toimi omillaan, ilman tietoisuutta kahdesta muusta osasta. Sormuksen Ritareista löytyy alku, mutta ei loppua, Kahdessa Tornissa ei ole varsinaisesti kumpaakaan, Kuninkaan Paluussa vain loppu. Se mitä jokainen elokuvista on, on yksi näytös suurta kolmiosaista näytelmää. Erikseen katseltuna ja varsinkin teatteriversioina koettuina, voivat näytökset tuntua irtonaisilta ja puutteellisilta. Varsinkin kolmen tunnin pituuteen saksittu Kaksi Tornia kärsii ilman sille varattua tilaa oikeasti levittäytyä omalla ajallaan katsojan ympärille. Kuten Blade Runnerin tai Brazilin tapauksessa, Kaksi Tornia vaatii sen oikean version päästäkseen täyteen loistoonsa. Nyt dvd:n aikakaudella katsojat ovat päässeet kokemaan molempien Blade Runnerin ja Brazilin oikeat versiot. Ja studioiden vaatimat mukaonnelliset loput ovat historiaa. Ehkä muutaman vuoden päästä myös Sormusten Herrojen teatraaliset kokonaisuudet kokevat saman kohtalon ja Extended Editionit ottaisivat paikkansa niinä oikeina versioina, jotka turhauttavasti julkaistiin vasta paljon myöhemmin.

Ei varmasti ole ketään, joka ei jo tuntisi maailmankuulua tarinaa. Valtasormus on tuhottava ja matkalle lähtevän Saattuen pitkä ja raskas seikkailu Keski-Maan halki käsitetään kolmen jakson aikana. Heti Sormusten Ritarien ilmestyttyä, osa Tolkienin hartaista faneista olivat sitä mieltä että Peter Jackson oli ottanut liikaa vapauksia Tolkienin tarinan sovituksessa. Elokuvasta puuttuivat lukuisat viittaukset Keski-Maan laajaan historiaan ja omaan mytologiaan, myös Tolkienin kymmenet runot loistivat poissaolollaan. Ei Jackson ole ensimmäinen, joka muuttaisi alkuperäisen teoksen tapahtumien kulkuja tai kohtauksia elokuvaan sopivammaksi, tarina jota muokattiin sattui olemaan vain yksi tunnetuimpia ja rakastetuimpia. Jackson ei kuitenkaan koskaan lähtenyt tekemään yksi yhteen muutosta. Tarkoituksena oli tavoittaa kirjan henki ja vetovoima, joka oli puhutellut nuorta Jacksonia vuosikymmeniä aiemmin. Lopputulos puhuu puolestaan. Toisin kuin Harry Potter-elokuvat, jotka tuntuvat vain kirjojen Best Of-kohtauksilta, Taru Sormusten Herrasta tasoittaa kirjan lukuisat viittaukset ja runot yhdeksi saumattomaksi kokonaisuudeksi. Suoraviivaistaminen myötä menetettiin ankarimpien Tolkien-fanien rakastamat runot ja pitkälle kehitetty historia fiktiiviselle maailmalle, mutta tilalle saatiin ensimmäistä kertaa toimiva kirjasovitus, joka toimii kuin sisarteos tunnetulle kirjalle. Jackson tiimeinen onnistui vuosien ahkeralla paneutumisella Tolkienin maailmalle selvittämään mitkä olivat oleellisimpia osia tarinasta, jotka tarvittaisiin että kerronta pysyisi yhtenäisenä mutta samalla uskollisena alkuperäisen tekstin tunnelmalle.

Olisi kuitenkin harhaa kutsua elokuvia totaalisen onnistuneiksi kokonaisuuksiksi. Kuten katedraalitkin, Sormusten Herrat ovat virheellisiä teoksia. Yksikään elokuvista ei toimi yksin, vaikka katseltuina pidennettyinä painoksina. Kahden Tornin tapahtumat ovat ajallisesti paikoittain erittäin hajanaisia, eivätkä kaikki muutokset tue Tolkienin tarinan tarkoitusperiä. Theodenin muutos onkin yksi Jacksonin suurimpia erheitä Sormusten Herran sovituksessaan. Myös tarinan naiset, jotka Tolkien tuntui unohtaneen heti keksittyään saavat vain pintapuolisen katsauksen Jacksonin versiossa. Vaikka uudet kohtauksetkin jotka elokuvaa varten luotiin onnistuvat tekemään alkuperäisistä hahmoista hieman enemmän kuin kaksiulotteisia, ovat niin Arwen että Galadriel ja Eowyn turhauttavan erillään tarinassa.

Vikoineenkin kyseessä on alkaneen vuosituhannen onnistuneimpia elokuvia. Näyttelijä Simon Pegg totesi Star Warsin ilmestyessä kyseessä olevan hänen sukupolven yksi merkittävimpiä tapahtumia. Mikään ei ollut samanlaista enää sen jälkeen kun yksi kolmiosainen elokuvasarja määritti kokonaisen sukupolven. Nykypäivän nopeatempoisessa maailmassa vastaavanlainen mullistus tuskin enää on mahdollista. Mutta Sormusten Herrat pääsivät lähelle. Vaikka elokuvien, kuten kirjojenkin, leimaaminen mestariteoksiksi vielä vuosikymmenien sisällä niiden julkaisusta on yleensä kyseenalaista, ovat Sormusten Herrat onnistuneet ylittämään tavanomaisten standardien määritelmät ja ovat jo nyt tasolla jossa jokaista fantasia-aiheista elokuvaa verrataan niiden luomaan uuteen standardiin jolla elokuvia saatetaan tehdä.

Vaikka maailmanlaajuisesti mainetta kerännyt Sormusten Herra onkin yksi tuottoisimpia elokuvia mitä on nähty, vasta aika päättää mikä sen lopullinen arvo tulee olemaan. Teknologian edetessä huimaa tahtia, on vain ajan kysymys milloin Sormusten Herran tänä päivänä loistavat tehosteet tulevat näyttämään katsojien silmissä kehnoilta. Vaikka tuskin nykyisen lukijakunnan elinaikana tätä tullaan näkemäään, on kuitenkin helppo veikata että tästäkin huolimatta Sormusten Herra tulee pärjäämään tulevaisuudessa kuten tänäkin päivänä. Tärkeimpänä tulevat nousemaan esille Tolkienin ajaton tarina ystävyydestä ja hyvän voitosta, jotka säilyvät eheänä Jacksonin visiossa. Ja nyt, kiitos dvd-teknologian, voimme kokea katsojina seikkailun yhä uudelleen ja uudelleen juuri oikean pituisina. Jäljelle jää Jacksonin uran merkkiteos. Virstanpylväs, joka teki fantasiasta jälleen coolia ja hyväksyttävää, jotain mikä hetken aikaa kosketti kaikkia.

Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan Paluu nähdään Nelosella 17.12.2006. Elokuvien Extended Edition painoksien arvostelut ilmestyvät uudeksi vuodeksi 2006.