Syvä uni

Humprey Bogart tunnetaan yhtenä 1940-luvun kuuluisimmista näyttelijöistä. Hän esitti mm. yksityisetsivä Sam Spadea Dashiell Hammettin kirjaan perustuvassa elokuvassa Maltan haukka. Elokuvan tehokas, joskin ehkä aavistuksen yksinkertainen, kerrontatapa ja Humprey Bogartin veitsenterävä luonne olivat omiaan luomaan yhden 1940-luvun parhaista elokuvallisista keksinnöistä – film-noir -elokuvat. Maltan haukka myös asetti film noir – elokuvien kriteerit tuleviksi vuosiksi.

Howard Hawksin ohjaama Syvä uni otti film noirin saralta askeleen eteenpäin esitellessään erään toisen kuuluisan yksityisetsivän rikoskirjallisuudesta: Raymond Chandlerin kirjoista tutun Philip Marlowen, jota esittää kukapa muukaan kuin herra nimeltään Humprey Bogart. Elokuvassa partaveitsen terävällä kielenpäällä varustettu yksityisetsivä Philip Marlowe sotkeutuu kiristyksen ja murhien maailmaan, jonka juonenkäänteistä ei mutkikkuutta puutu. Kohtalokasta naista elokuvassa esittää Humprey Bogartin silloinen vaimo Lauren Bacall, jonka kanssa Humprey itse asiassa eli elämänsä loppuun ennen menehtymistään syöpään.

Pääasiallinen seikka, mikä nousee erottavaksi tekijäksi Maltan haukan ja Syvän unen välille, löytyy itse tarinasta. Ennen Syvää unta dekkarielokuvat pyrkivät käytännössä aina moraaliseen päämäärään lähinnä sensuurin pelossa, niiden tarinat olivat suoraviivaisia ja katsojien kannalta helposti ymmärrettäviä. Syvä uni mullisti kaiken. Elokuvan juoni ei ole nimittäin kaikessa monimutkaisuudessaan se asia mihin kiinnittää ensimmäisenä huomion, vaan Humprey Bogartin loistavasti esittämän Philip Marlowen roolihahmon konekivääripuheeseen. Käytännössä katsoen elokuvan ensimmäinen katsomiskerta meneekin ainoastaan tunnelman fiilistelyyn ja elokuvan dialogin kohtalaiseen seuraamiseen. Vasta muutaman katsomiskerran jälkeen alkaa hiljalleen hahmottaa jonkinmoista kokonaiskuvaa koko tarinankulusta – seikasta kuka tappoi kenet ja miksi. Seuraava kappale tulee sisältämään spoilerin elokuvan tarinankulkua koskien, joten toivon etteivät elokuvaa vielä nähneet lukisi sitä!

!!! Spoileri alkaa !!!
Syvän unen kuvaukseen liittyy varsin mielenkiintoinen tarina. Howard Hawksin sanottiin havahtuneen varsin kiperään ongelmaan: Käsikirjoituksessa Owen Taylor -niminen autonkuljettaja löytyy surmattuna veden peitossa olevasta autosta, eikä murhaajasta ollut hajuakaan. Kun käsikirjoittajatkaan eivät sitten pystyneet nimeämään murhaajaa, päätti Hawks lopulta lähettää sähkeen itse kirjan kirjoittajalle Raymond Chandlerille, jossa tiedusteltiin Owen Taylorin murhaajaa. Chandler luki kirjansa uudestaan läpi ja lähetti sähkeen Hawksille: ”En tiedä”. Lopulta asia päätettiin vain haudata ja Owen Taylorin murhaajan nimi jää vielä nykypäivänäkin kyseisessä elokuvassa avoimeksi.
!!! Spoileri päättyy !!!

Howard Hawksin ohjaama Syvä uni on ehdottomasti helmi vailla vertaansa. Kyseessä on myös tärkeä pala elokuvanhistoriaa, mistä on jo pelkästään osoituksena nimekkäällä näyttelijäkaartilla (Robert Mitchum, James Stewart) varustettu vuonna 1978 valmistunut uusintafilmatisointi. Myös Coenin veljesten mahdollisesti kuuluisimman elokuvan – The Big Lebowskin on sanottu olleen ainoastaan merkittävästi muunneltu uudelleenohjaus Syvästä unesta. Vaikka viimeiseksi mainitusta seikasta ei olekaan vielä saatu täyttä varmuutta, Syvä uni onnistuu yhdistämään Humprey Bogartin konekivääripuheen – sekä William Faulknerin, Jules Furthman ja Leigh Brackettin käsikirjoituksen toisiinsa – paremmin kuin yksikään siihen asti tehdyistä elokuvista. Lopputulos on itse kunkin nähtävillä.