Borat

Guerilla-koomikko Sacha Baron Cohen on joko järjiltään, tai yksi nerokkaimmista satiirisen komedian harjoittajista sitten Andy Kaufmanin päivien. Hänen parhaimman hahmonsa, Boratin, oma elokuva on alle kolmen viikon sisään ehtinyt olla suurempi hitti avajaisviikonloppunaan kuin Fahrenheit 9/11, sekä kohde melkein tusinalle erinäisiä oikeusjuttuja. Vähän yli tunnin pituiseen odysseiaansa Amerikan lävitse Cohen on mahduttanut xenofobiaa, alastomia tuottajia ja iskevää kritiikkiä Amerikkalaisesta elämäntavasta, joka paistaa esiin nerokkaasti jokaisen juutalaisvastaisen vitsin alta.

Cohen on Borat. Seksistinen, rasistinen, kouluttamaton mutta samalla oudolla tavalla rakastettava juntti Kazakhstanista. Kolmanneksi tunnetuin julkimo koko maassa (pornofilmeistä tuttu Johnny-apina on ykkösenä), lähetetään Amerikkaan selvittämään mikä tekee heistä parhaimman paikan koko maailmassa ja miten Kazakhstanista voisi tulla sellainen myös. Borat heittää hyvästit naapurustolleen (mm. kaupungin mekaanikolle, joka sivubisneksenä pyörittää aborttiklinikkaa) ja lähtee pitkälle matkalleen Amerikan sydämeen.

Boratin vahvuus piilee sen totaalisessa spontaaniudessa. Käsikirjoituksen ja improvisaation rajat ovat niin häilyvät Cohenin maailmassa, että koskaan ei voi olla varma milloin haastateltavalta pettää pokka ja poliisit kutsutaan paikalle. Cohen on kuitenkin mukana koko sydämmellään. Kertaakaan hän ei riko illuusiota hyväntahtoisesta, mutta auttamatta sovinistisesta ja rasistisesta, Boratistaan. Jopa vankilan tai, vielä pahempaa, kuoleman uhalla Cohen porskuttaa eteenpäin asenteella, joka kielii joko rohkeudesta tai totaalisesta itsesuojeluvaiston puutteesta. Elokuvan absurdista asenteesta huolimatta, sen parhaimmat naurut tulevat aitojen ihmisten haastatteluista. Amerikan feministien edustajien ilmeet, Boratin ihmetellessä tieteellistä tutkimusta naisten pienistä aivoista, ovat hulvatonta katseltavaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että Cohen olisi unohtanut purevaa kriittistä otettaan. Salakavalasti hän onnistuu ujuttamaan näennäisesti tyhmien kysymystensä sisään juuri oikeat sanat, jotka paljastavat haastateltavissa Amerikkalaissa heidän sisällä piilevät pelot ja vihat ulkopuolista maailmaa kohtaan.

On tietysti helppoa syyttää Cohenia valikoinnista ja oman puolueellisen kuvansa esittämisestä Amerikkalaisten kulttuurista. Mutta Boratin hahmo on liian hyväntahtoinen ja naiivi – kaikista paheistaan huolimatta – että voisi uskoa hänen pahantahtoisuuteen. Borat ihmettelee suuren maailman menoja kuin pieni lapsi ja häntä kohdellaan samoin. Haastateltavien alentavat asenteet sikiävät juuri totaalisen onnistuneesta illuusiosta jonka Cohen luo. Haastateltavien vastaukset ovat aitoja, vaikka Borat ei olisi.

Täydellisyydestä ei kuitenkaan ole kyse. Vaikka alle puolitoistatuntinen elokuva naurattaakin melkein jatkuvasti, osa vitseistä tuntuu vain uudelleen lämmitetyiltä sketseiltä loistavista tv-shown aikaisista jutuista. Myös elokuvan puolivaiheilla tapahtuva kahden miehen välinen alastonpaini jatkuu liian pitkään ollakseen ensi shokeerauksen jälkeen hauska.

On liian aikaista julistaa Boratia komedia klassikoksi. Mutta on täysin sopivaa ehdottaa se tämän vuoden hauskimman komedian tittelin omistajaksi. Sacha Baron Cohenin mokumentti on yhtäaikaisesti absurdia shokkihuumoria, sekä pisteliään oivaltavia havaintoja Amerikkalaisesta kulttuurista parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Yhteenveto
Hulvattoman hauska ja räävitön. Borat on vioistaan huolimatta yksi viime vuosien hauskimpia satiireja.