Find Me Guilty

Sidney Lumet, mies monen klassikkoelokuvan takana (mm. 12 Angry Men, Serpico, Dog Day Afternoon, Verdict ym) on nyt silkalta sääliltä tuoksahtavan elämäntyö Oscar-voiton jälkeisellä puoliskollaan ohjannut tositapahtumiin perustuvan elokuvan historian pisimmästä mafiaoikeudenkäynnistä. Lainopillisista syistä itse tapahtuma venähti yli kahden vuoden mittaiseksi spektaakkeliksi ja sen aikana yksi syytetyistä mafiosoista nimeltään Jack DiNorscio päätti edustaa itse itseään koko oikeudenkäynnin ajan ilman mitään lainopillista taustaa.

Mark Vincent taiteilijanimeltään Vin Diesel tuntuu eriskummalliselta ja pökkelömäiseltä valinnalta näyttelemään karismaattista ja hieman hitaanpuoleista mafiosoa tähän myös komediallisia elementtejä sisältävään draamaelokuvaan. Suureksi hämmästykseksi Vin osoittaa olevansa ihan oikea näyttelijä eikä mikään pelkästään rautaa armotta kurittava tytöt-tykkää-xXx-tuttisoturi. Myös tuottajana hääränneen Dieselin omistautuminen roolille näkyy sillä, että mies lihotti itseään kymmeniä kiloja ja vietti meikattavana pitkiä aikoja, jotta näyttäisi enemmän oikeassa elämässä oikeasti näitä asioita tehneeltä Jack DiNorsciolta.

Suomessa suoraan DVDlle ilmestynyt Find Me Guilty toimii ajatuksena hienosti ja näyttää ja kuulostaa myös ruudulla ihan hyvältä, mutta siihen se sitten jääkin. Elokuva on tehty täysin uskollisesti tosielämän tapahtumiin perustuen ja jopa oikeita dialogeja oikeussalissa käyttäen eikä elokuva näytä kuin muutamien päivien tapahtumia koko kahden vuoden ajalta. Suurin osa itse tarinasta, mitä syytetyt miehet ovat tehneet ja miten sitä esitetään oikeussalissa jätetään pimentoon ja keskitytään enemmän siihen miten itse itseään puolustava DiNorscio saa valamiehet nauramaan omilla sanoillaan ja tempauksillaan. Koko muu konnalauma jää miltei statistin osiin vaikka elokuvaa mainostetaan kovasti juuri että kyseessä on pisin mafiaoikeudenkäynti koskaan.

Juonen ollessa melko yllätyksetön ja tasapaksu kokonaisuus on moisilla lähtökohdilla vaikea lähteä tekemään mitään suurempaa kuin yhden katselukerran ”ihan jees” –tyylisiä puuskauksia keräävän keiton, joka jäänee Lumetille filmografiaan yhdeksi massaan sekoittuvan ja Dieselille viihderoskamassasta erottuvan elokuvan.